Puoluekokous aloitteeni

Tasavertaista urheilupaikkarakentamista

Suomalaista liikunta ja urheilupaikkarakentamista ja peruskorjausta tulee tukea laaja-alaisesti valtion ja kuntien taholta, jotta seuratoiminnan harrastamiseen liittyvät maksut eivät kasvaisi nykyisestään. Uudistus- ja peruskorjaustyössä tulee huomioida vahvasti sekä arkiliikunnan ja koululiikunnan paikat että urheilun ja huippu-urheilun harjoittelu- ja suorituspaikat. 

Tukemisen tulee olla tasavertaista eri urheiluharrastusten välillä, sillä harvalla lajilla on mahdollisuus rakentaa yksityisellä rahalla olosuhteita harrastajilleen. Lisäksi tulee huomioida lajien harrastajat sukupuolinäkökulmasta, että sekä ns. tyttöjen/naisten ja poikien/miesten lajeja tuetaan tasavertaisesti.

Valtion tukia tulee hyödyntää nykyistä tehokkaammin ja niihin tulee mahdollistaa monipuolisia rahoitusmalleja. Tilojen tulee olla käytettävyydeltään monimuotoisia, jotta mahdollisimman moni laji hyötyy olosuhteista. Tilojen suunnittelussa tulee huomioida monipuolisesti eri lajien harrastajia, jotta lopputuloksena syntyy käytettävyydeltä paras mahdollinen tilaratkaisu. Urheilupaikkarakentamisessa tulee huomioida myös maantieteellinen ja väestömäärään suhteutettu tarjonta niin, että tarjonta vastaa kysyntää. 

Edellä sanotun perusteella Kokoomuksen Naisten Liitto ry esittää tämän aloitteen hyväksyessään puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmiä toimimaan siten, että Kokoomus puolueena varmistaa, että kuntien ja valtion tuki pysyy vahvasti mukana monipuolisessa ja tasavertaisessa liikuntapaikkarakentamisessa. 

Terveempiä suomalaisia

Liikunnan vaikutus ihmisten toimintakykyyn on merkittävä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä on iso osa niistä, jotka liikkuvat vähiten. Meidän on kannustettava kaikkia liikkumaan, eikä se voi olla pelkästään peruskoulun tai urheiluseurojen tehtävä. 

Liikunnallisen elämäntavan luominen tulisi lähteä neuvolasta ja päiväkodista ja sen tulisi jatkua opiskelijoiden terveydenhuollossa, työterveyshuollossa sekä ikäihmisten palvelutoiminnassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunta tarvitsee tukea ja neuvoa puuttua riittävän ajoissa ja riittävällä vakavuudelle ihmisten liikunnan tarpeellisuudelle. Erityisesti neuvola ja opiskelijaterveyshuolto tarvitsevat uskallusta nostaa liikunnan välttämättömyyden esille perhekohtaisissa keskusteluissa.

Sote-alan ammattilaisten koulutuksessa liikunnan roolia terveyttä edistävänä tekijänä on lisättävä. Koulutuksessa tulee vahvistaa liikunnan käyttöä hoitomuotona ja kuntoutuksessa.

Varhaiskasvatuksen ja opetushenkilöstön koulutuksessa liikunnan roolia jaksamisen, keskittymisen ja oppimista edesauttavana tekijänä on lisättävä. 

Edellä sanotun perusteella Kokoomuksen Naisten Liitto ry esittää tämän aloitteen hyväksyessään puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmiä toimimaan siten, että Kokoomus puolueena varmistaa, että liikunnan tärkeys ja sen järjestämisen vastuutahot ennaltaehkäisevään toimintaan tulee kirjattua seuraavaan sote-lakiin. 

Liikunnan harrastustoimintaa tulee edelleen pyörittää vahvasti vapaaehtoistyöllä

Seuratoiminnalla on merkittävä rooli hyvinvoinnin edistäjänä, yhteisöllisyyden lisääjänä sekä se luo vahvan pohjan liikunnan yhteiskunnalliselle merkitykselle.

Liikunta- ja urheiluseuratoiminta on vuosikymmenien saatossa muuttunut. Mukaan toimintaan on astunut ammattimaistuminen, eriytyminen ja kustannustason nousu. Vapaaehtoistoiminnassa koetaan haasteita, sillä trendinä seuroissa on ollut, että vapaaehtoisten rinnalle palkataan työntekijöitä. Kuitenkin myös vapaaehtoistyöntekijöitä tarvittaisiin, sillä heidän avulla moni seura voisi taloudellisesti paremmin ja vapaaehtoiset saisivat elämäänsä merkityksellisyyttä ja paljon hyviä kokemuksia. Mikäpä kehittäisi esimerkiksi nuorta paremmin kuin se, että nuori pääsisi ohjaamaan vasta harrastusta aloittavia lapsia? Nuo ohjaamiset kehittäisivät nuoren itsetuntoa ja motivaatiota tehdä työtä.

Yhteisöllisyys harrastustoiminnassa on erittäin tärkeä asia. Seuroissa tulisi enemmän painottaa myös vanhempien me henkeä sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Miten saataisiin seuroihin lisää uusia vapaaehtoisia tekijöitä, mikä olisi se asia mikä motivoisi heitä tekemään työtä? Uudenlainen tapa ottaa vanhemmat heti alusta alkaen mukaan seuran toimintaan tulisi viedä käytäntöön. Kaikilla uusilla perheillä tulisi olla sellainen olo, että täällä seurassa on hyvä yhteishenki ja yhteisöllisyys. 

Nyt seuroissa on nähtävissä, että monikaan ei halua kuluttaa aikaansa ohjaustehtävissä tai muissa seuratoimintaan liittyvissä asioissa koska sitä työtä tehdään ilman palkkaa. Helposti ajatellaan, että minä vain harrastan ja maksan siitä, enkä aio osallistua mihinkään muuhun toimintaan. Tällainen ajattelutapa ei edistä seurojen yhteisöllisyyden toteutumista.

Jos harrastustoimintaa pyöritetään vain ammattilaisten vetäminä jää toiminnasta helposti pois vapaaehtoistoiminta mikä taas olisi suurin kivijalka sille, että seurat menestyvät.

Edellä sanotun perusteella Kokoomuksen Naisten Liitto ry esittää tämän aloitteen hyväksyessään puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmiä toimimaan siten, että Kokoomus puolueena edistää vapaaehtoistyöhön perustuvaa harrastustoimintaa. 

Tasa-arvoisuutta seurojen ja lajien välillä

SVUL:n ja TUL:n aikana perustettiin eri urheilutilojen ympärille erilaisia yhdistyksiä, jonne pääsivät vain harvat ja valitut. Monessa tällaisessa yhdistyksessä jäsenet saivat huokeampia hintoja tai parempia harjoitusaikoja. Yhdistykset perustelevat olemassa oloaan sillä, että tällaisen yhdistyksen perustajajäsenet ovat satsanneen mm. jäähallien rakentamiseen merkittävästi ja ovat tästä syystä etuoikeutettuja.

Muutettuani Lahteen ja siirryttyäni Lahti Ringeten puheenjohtajaksi vastaani tuli Lahden urheiluhalliyhdistys. Yhdistys korostaa arvoissaan avoimuutta, oikeudenmukaisuutta ja vastuullisuutta, mutta kyseiseen yhdistykseen ei oteta vastaan uusia jäseniä. Yhdistyksen mukaan jäseneksi ei voi ottaa uusia ennen, kuin joku nykyisistä jäsenistä jää pois. Missään ei luetella näkyvästi kyseisen yhdistyksen jäseniä, jotta voisi tietää että ovatko kaikki yhdistykset esim. SVUL:n ajoilta vielä toiminnassa.

Yhdistys korostaa strategiassaan, että se pyrkii ylläpitämään sekä jäsenseurojensa keskinäistä yhteistyötä että kaupungin suuntaan tehtävää yhteistyötä. Aivan mahtavaa, mutta kun mukaan ei pääse. Urheiluhalliyhdistys tekee hyvää työtä ja olemme saamassa uudet oheisharjoittelutilat tulevalle kaudelle. Muiden jääurheilulajien kanssa yhteistyö toimii ja keskustelu on avointa. Meille on perusteltu, että emme jää mistään paitsi tai etteikö kaikki urheiluseuroja kohdeltaisi tasa-arvoisesti. Hyvä niin, mutta korostan edelleen sitä, että miksi ihmeessä tämän päivän yhteiskunnassa pitää olla suljettuja yhdistyksiä. Tähän en ole saanut mitään järkevää perustelua. Tätä asiaa on selvitellyt sekä entinen että nykyinen Lahti Ringeten johtokunta. Toivottavasti tämän päivän vastuullisuus ja avoimuus muuttavat tämänkin yhdistyksen toimintatapoja niin että muutkin urheiluseurat pääsevät tähän mukaan.

Naisten ja tyttöjen tasa-arvoisten olosuhteiden puolesta!

Välitä, kannusta ja huomioi

Koulut ovat alkamassa ja perheiden arki muuttuu merkittävästi. Aikuiset palaavat töihin ja loman aikana tulleet rästit odottavat. Toki on myös työpaikkoja, joissa huolehditaan että loman jälkeen kuormitus pysyy ennallaan ja töitä on jaettu tasaisesti kaikkien kesken lomakauden aikana. Jokaisen vanhemman on hyvä muistaa että töihin uppoutuminen ja perheen huomiotta jättäminen ei paranna kenenkään arkea vaan päinvastoin. Kenenkään ei ole pakko tehdä töitä perheen kustannuksella tai sitten työpaikan prosessit ja arvot eivät ole kunnossa.

Lapset ja nuoret tarvitsevat tukea koulutiellä, sillä eivät opettajatkaan ole yli-ihmisiä. Peruskasvatus, välittämisen taito ja muiden huomioiminen lähtee kotoa käsin. Ei näitä taitoja ole tarkoitus opetella vasta koulussa. Jokaisen lapsen ja nuoren tulisi osata tervehtiä, kun tuttuja kävelee vastaan tai tullaan kavereiden koteihin. Tämän päivän ”huppusankarit” uppoutuvat puhelimiin ja perustelevat sillä että ”en mä huomannut”. Omassa lapsuudessani meidän piti kätellä, nyt sentään riittää että nostetaan vähän päätä ja yritetään päästää jotain ääntä suustaan.

Monelle nuorelle kesän jälkeen kouluun meneminen on iso kynnys, koska kaikilla koulu ei ole aina ollut niin mukavaa ja innostaa. Toisille kesäloma on ollut henkireikä kiusaamiselta, kun on saanut olla pois kouluympyröistä. Kukaan meistä ei haluaisi olla kiusaamisen kohde, mutta näin vain toisille käy eikä kyseessä ole aina se joukon heikoin nuori. Nuoret jotka kiusaavat toisiaan hakevat tällä huomiota tai purkavat omaa huonoa oloaan.  Kiusatun kaverinakaan ei ole mukava olla, koska ei oikein tiedä miten tähän asiaan pitäisi ja uskaltaisi puuttua. Jos menet koulussa kertomaan niin sinut leimataan saman tien juoruilijaksi. Kun taas kerrot kotona, niin vastaukseksi tulee että ”millaisissa porukoissa sä oikein liikut” tai ”ei taida sen nuoren kotona kaikki olla ihan kunnossa” tai ”ei me voida kun se voi tehdä sulle jotakin”. Mihin jää todellinen toiminta että asia saataisiin korjattua?

Kannustankin teitä kaikkia puuttumaan näihin epäkohtiin että saamme nuoristamme iloisempia ja terveempiä. Nuoret pystyvät muuttamaan tapojaan jos me aikuiset oikeasti välitämme ja huomioimme heitä. Joskus on vain luovuttava ”omasta ajasta” että saa toisen elämän raiteilleen.