Harrastustoiminta kasvaa vapaaehtoistyöllä

Seuratoiminnalla on merkittävä rooli hyvinvoinnin edistäjänä, yhteisöllisyyden lisääjänä sekä se luo vahvan pohjan liikunnan yhteiskunnalliselle merkitykselle.

Yhdistystoiminta Suomessa on vuosikymmenien saatossa muuttunut, mutta edelleen olemme hyvin yhdistysvoittoinen maa. Toiminta on muuttunut yhä ammattimaisempaan suuntaan erityisesti urheiluseuratoiminnassa, laatu on kasvanut, mutta myös kustannukset ovat kohonneet. Vapaaehtoistoiminta vie yhä enenevässä määrin ihmisten aikaa ja tästä syystä heidän rinnalleen on palkattu työntekijöitä. Monessa taitolajissa valmentajat ovat pitkälle kouluttautuneita sekä taustaltaan lajia harrastaneita ja tällöin he ovat monesti myös päätoimisia työntekijöitä. Kun taas toisissa lajeissa mukana ovat innokkaat vanhemmat tai sisarukset, joiden sydän sykkii urheilulle ja yhdessä tekemiselle. Jotta kustannustaso pysyisi kohtuullisena niin vapaaehtoistyöntekijöitä tarvittaisiin edelleen yhä enemmän.  Heidän avullaan moni seura voisi taloudellisesti paremmin ja vapaaehtoiset saisivat elämäänsä merkityksellisyyttä ja paljon hyviä kokemuksia. 

Nyt seuroissa on nähtävissä, että monikaan ei halua kuluttaa aikaansa ohjaustehtävissä tai muissa seuratoimintaan liittyvissä asioissa, koska sitä työtä tehdään ilman palkkaa. Helposti ajatellaan, että minä vain harrastan ja maksan siitä, enkä aio osallistua mihinkään muuhun toimintaan. Tällainen ajattelutapa ei edistä seurojen yhteisöllisyyden toteutumista. Seuroissa tulisi enemmän painottaa myös vanhempien me henkeä sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kaikilla uusilla perheillä tulisi olla sellainen olo, että täällä seurassa on hyvä yhteishenki ja yhteisöllisyys. 

Jos harrastustoimintaa pyöritetään vain ammattilaisten vetäminä jää toiminnasta helposti pois vapaaehtoistoiminta mikä taas olisi suurin kivijalka sille, että seurat menestyvät.