Tehtävänä terveempi Hyvinkää

Miksi ihmeessä lähdin ehdokkaaksi kuntavaaleihin? Onhan minulla sentään perhe ja ystävät, joiden kanssa tulisi viettää vapaa-aikansa? Näihin kysymyksiin törmään päivittäin ja ne laittavat ajattelevat omaa arvopohjaani.

Eikö minulla todellakaan ole parempaa tekemistä vapaa-ajallani, kuin yrittää edesauttaa sitä, että hyvinkäälaisillä olisi parempi elää ja olla. Aika kunnianhimoinen ja absurdi tavoite. Miksi en huolehtisi vain itsestäni ja lähimmäisistäni ja jättäisin muiden haasteet taka-alalle.

Luonteelleen kuin ei voi mitään, kun on lujaa tahtoa kehittää, vaikuttaa ja puuttua epäkohtiin. Olen ensimmäistä kertaa ehdolla kuntavaaleissa, koska ajankäytön takia minulla ei ole ollut tähän aikaisemmin mahdollisuutta. Aikaa riittää valmistelevaan lautakunta työhön ja valtuustoon kun tahtoa ja suunnitelmallisuutta riittää.

Minulle kolme tärkeintä asiaa ovat: liikkeen lisääminen harrastustakuun avulla, osaamisen kehittäminen kouluttautumisen kautta sekä paikallisyritysten taloudellisen hyvinvoinnin parantaminen.

Salla_Kansi_nettiSalla_Taka_netti

Harrastustakuun olen valinnut siksi, koska tiedän että liikunta, terveelliset elämäntavat ja hyvinvointi auttavat meitä jaksamaan paremmin läpi elämänkaaren. Jotta tähän tavoitteeseen päästää tulee jokaisen kunnan ja paikallisten yhdistysten tehdä tiivistä yhteistyötä että kaikilla olisi mahdollisuus yhteen harrastukseen. Opetus- ja Kulttuuriministeriö on jakanut määrärahoja tätä varten sekä nuoriso- ja urheilujärjestöille, paikallisille yhdistyksille sekä kunnille. Tällaisia hankerahoja ovat mm. hallitusohjelman (2015) kärkihanke Liikkuva Koulu 7milj, seuratuki 4 milj, Liikunnallinen elämäntapa 2 milj, taiteen ja kulttuurin harrastamiseen 1,9 milj. Näiden lisäksi kunta saa valtionosuutta perusopetuslain mukaiseen aamu- ja iltapäiväkerhotoiminnan järjestämiseen.

Iso kysymys onkin, että miten tämä raha jaetaan eri toimijoiden kesken ja mihin se kohdistetaan. Avainsana tässäkin on yhteistyö. Lautakuntien ja valtuuston tavoitteena on olla apuna kunnan työntekijöille, eikä työntää kapuloita rattaisiin. Yhteistyö ei kehity, jos molemmilla osapuolilla ei ole yhteistä intressiä tehdä yhteistyötä. Avoin ja kehittävä keskusteluilmapiiri kaikissa olosuhteissa johtaa parempaan  lopputulokseen.

Meillä on puitteet, mutta tarvitsemme tahtoa ja toimintaa. Haluan toimia valtuustossa ja lautakunnissa sen takia, että meillä kaikilla olisi parempi tulevaisuus hyvinkääläisenä.

Tule mukaan tukiryhmääni tekemään terveempää Hyvinkäätä:  sallamakela.net/tukijoukot

 

 

Hiihtoloman tapahtumatarjontaa

LadulleHiihtoloma on kohta lusittu ja ainakin muutamia lapsia ja nuoria näkyi lenkkipoluilla ja puistoalueilla Martin ja Tanssikallion alueella. Lumisade ja pakkaskeli auttoivat kerrankin viettämään sitä todellista hiihtolomaa, jossa keli mahdollisti kaikki talvilajit. Monet yhdistykset ja kaupunki tarjosivat monipuolisia aktiviteetteja perheille, lapsille ja nuorille. Mielenkiintoista olisikin nähdä kerättyä statistiikkaa siitä, kuinka hyvinkääläiset hyödyntävät näitä maksuttomia aktiviteetteja. Palautteen kautta yhdistykset ja kaupunki pystyvät kehittämään omaa toimintaansa. Opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa kunnille ja yhdistyksille enemmän rahaa  kuin koskaan aiemmin tällaisten toimintojen kehittämiseen. Nyt vain tarvitaan kuntalaisten ääni kertomaan millaista toimintaa haluamme.

Lauantaina olimme W&T cafessa Kauppakeskus Willassa jututtamassa kuntalaisia, jossa kävijöiden ikähaitari oli muksusta mummoon. Hyvinkäällä varhaiskasvatus, koulutus ja liikennesuunnittelu aiheuttavat paljon keskustelua ainakin Aamupostin lukijapalautteen perusteella. Tänään kuitenkin pääasiallisesti keskustelua aiheutti kaupungin elinvoimaisuus, lähiliikuntapaikat, sekä yhdistysten ja kunnan välinen yhteistyö. Toki aurinkoinen ulkoilukeli ja Lahden MM-kisojen mitali olivat omiaan ohjaamaan keskustelua liikkumiseen.

Kirjastoaukio ja Kauppakeskus Willa ovat sijainniltaan Hyvinkään sydämessä. Kirjastonaukio on mitä parhain paikka erilaisille kesä- ja talvitapahtumille. Willan käytävät ja tapahtumalava ovat oiva paikka esitellä hyvinkääläistä harrastustoimintaa sekä järjestää keskustelutilaisuuksia. Olisi ensiarvoisen tärkeää että saamme erilaisia tapahtumia molempiinläpivuoden. Tähän tarvitaan vahvaa yhteistyötä kunnan, yhdistysten ja yritysten välille. Hyvinkään kaupunkiyhdistys on ottanut hyvää roolia tapahtumajärjestämisessä, kun tavoittelemme yhdessä  elinvoimaista ja viihtyisää Hyvinkäätä.

Kiitos kaikille yhdistyksille, yrityksille ja Hyvinkään kaupungille, kun olette tarjonneet toimintaa hyvinkääläisille talviloman aikana.

Linkki järjestettyihin tapahtumiin

 

Lahti ho hoi

Lahden MM-kisat alkavat ja itselläni on paljon hyviä muistoja edellisistä kisoista. 16 vuotta sitten olin itse mukana Lahden MM-kisojen organisaatiossa markkinointikoordinaattorina, silloisen markkinointiyhtiön Sponsor Servicen palveluksessa.

Päivät olivat pitkiä ja vapaaehtoiset auttoivat ahkerasti. Juostiin ympäri Salpausselän metsiä katsomassa kameroiden, mainostaulujen ja kisakankaiden paikkoja.  Rakennettiin VIP-tilat mäkimontun pukuhuoneisiin ja kotaa intiaanikukkulalle (J-mutka). Muistan hyvin ensimmäiset leiskat VIP-tiloista. Kun katselin leiskaa ja sitä pukuhuonetta niin ihan heti ei tullut sellainen fiilis että tila saadaan toteutettua. Kumpulaisen Teron päämäärätietoisella asenteella ja ammattitaitoisilla tekijöillä tämäkin onnistui tavoitteiden mukaisesti.

Kisojen aikana vietettiin aikaa urheilijoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Urheilijat ja valmentajat piti saada ajallaan haastatteluihin ja yhteistyökumppanit ajallaan Helsingin suuntaan menevään kisajunaan, joka lähti stadionilta.

Ehkä stressaavin kokemus oli tietokoneiden asennus ja purku. Kisoja varten tulleet yhteistyökumppanin tietokoneet ja printterit piti asentaa eri työryhmien käyttöön. Jokainen laatikko, johto ja asennus CD piti merkitä erikseen, että ne löytäisivät tiensä takaisin laatikoihin. Voitte vain kuvitella että mistä nämä laatikot löytyivät kisojen jälkeen. Tänä päivänä kannettavan tai iPadin pakkaaminen on huomattavasti helpompaa kuin silloisen tietokoneen,  jossa oli kuvaruutu ja tietokone erikseen.

Isäntäkin oli rekrytoitu vapaaehtoiseksi kuljettamaan urheilijoita ja kisavieraita. Yksi parhaimmista kisamuistoista onkin tämä seuraava tarina, kun ampulanssikuskin ajotaidot tulivat hänellä tarpeeseen.

”Anita Moen oli Norjan viestijoukkueessa, joka oli voittanut hopeaa. Palkintojenjako seremonioita ei aina pidetty samana päivänä ja Anita oli päättänyt lähteä kilpailuihin Ruotsiin. Paluu oli viivästynyt sen verran että lento oli myöhässä ja Helsinki-Vantaa lentokentälle tarvittiin luotettava kuski. Onneksi keli oli hyvä ja minuutti ennen seremoniaa isäntä kurvaa Anitan Lahden torin varteen. Pääministeri ja TV kamerat valmiina aloittamaan palkintojenjako seremoniat. Kiitokseksi tästä isäntä sai pusun, halauksen ja kukkapuskan Anitalta. ”

Kun sinua seuraavan kerran kysytään vapaaehtoiseksi, niin lähde mukaan avoimin mielin. Koskaan ei tiedä mitä ikimuistettavia hetkiä itsellesi osuu kohdalle.

Tavoitteena urheilukaupunki

Oletteko koskaan miettineet mistä syystä Hyvinkäätä ei kutsuta urheilukaupungiksi? Meillä naiset pelaavat koripallon pääsarjaa ja ringetessä ykkössarjaa. Lisäksi joukkuevoimistelijamme ovat edustaneet Suomea arvokisoissa. Pesäpallossa miehet pelaavat pääsarjaa ja naiset ykkössarjaa. Kaupungistamme löytyy olympiamitalisti lumilautailussa, maajoukkue-edustajia koripallosta sekä maailmanmestareita ringetestä. Tälle listalle mahtuisi vielä monia muitakin menestyneitä urheilijoita.

Millaista menestystä se vaatisi, että meillä olisi kaupunkilaiset juhlistamassa urheilijoitamme? Itse olen kotoisin Porista, joka elää ja hengittää Liigassa pelaavaa Ässät jääkiekkojoukkuetta. Hyvinkään historian yksi tunnetuimmista seuroista on varmasti ollut Tahko. Olen aivan varma, että kun historiaa katsoo taaksepäin niin hyvinkääläiset ovat lähteneet pesäpallokentälle viettämään yhteistä aikaa perheen ja ystävien kanssa.

Suomalaisia pidetään urheilukansana, mutta mihin me hyvinkääläiset olemme tämän kadottaneet. Nyt kun sote siirtyy maakuntiin, niin kaupungeilla on enemmän aikaa kasvattaa ja vahvistaa kunnan elinvoimaisuutta, hyvinvointia, opetuksen tasoa sekä kaupunkipolitiikkaa. Tämä on myös urheilukulttuurin hetki kehittyä, jos me niin haluamme.

Urheilutapahtumat kokoavat perheitä ja ystäviä, jossa kasvattaa koko kaupungin yhteisöllisyyttä. Monessa perheessä keskitytään niihin omiin urheilulajeihin ja unohdetaan että tuttavan tai ystävän kannustaminen on myös tärkeää. Tyttäreni harrastaa cheerleadingia ja golfia, ja näiden lisäksi olen patistellut häntä välillä seuraamaan koulukaveriensa kilpailuja eri urheilulajeissa. Lisäksi käymme katsomassa koripalloa, pesäpalloa, joukkuevoimistelua ja ringetteä. Jokaisessa tapahtumassa on oma tunnelmansa ja yleisönsä. Jotta meistä tulisi todellinen urheilukaupunki niin urheilu tarvitsee teitä hyvät hyvinkääläiset katsomoihin kannustamaan omianne.

Urheilukulttuurin kehittyminen tapahtumien ja menestyvien urheilijoiden avulla kasvattaa kunnan elinvoimaisuutta ja tunnettuutta. Sveitsin alueen uudistuminen tulee tukemaan vahvasti kunnan elinvoimaisuutta, kun saamme majoituskapasiteetin takaisin sille tasolle, että Hyvinkäällä voi järjestää taas valtakunnallisia urheilutapahtumia.

Harrastustakuun tavoitteena on löytää lapsille ja nuorille yksi harrastus, jossa he pääsevät osaksi liikunta tai kulttuuriyhteisöön. Samalla tämä tulee ehkäisemään nuorten syrjäytymistä. Lähivuosien tavoitteena on tuoda tämä myös ikääntyville, jotta meillä olisi enemmän terveitä ja vähemmän yksinäisiä ikääntyviä ihmisiä. Tästä saisi rakennettua hyvän kannustinjärjestelmän kunnille – enemmän terveitä ja maakunnilta lisää rahoitusta hyvinvointiin.

Urheilu rakentaa yhteisöllisyyttä niin katsomossa kuin kentilläkin eikä jätä ketään yksin.

Sairaalan prosessit kuntoon

Viime lauantaina jouduin Hyvinkään Sairaalan päivystykseen, jossa aikaa vierähti 6,5 tuntia. Mielestäni tämä on aika kohtuuton aika yhden käsivamman takia, kun ottaa huomioon vielä sen että hoitajat totesivat että tänään on ollut rauhallinen päivä. Kokonaisuudessa tulpan aiheutti se että kirurgisen erikoislääkäreitä oli vain yksi.

Mielenkiintoista oli se että ensimmäisellä luukulla kirjattiin vamma ja toisella luukulla kirjattiin yhteystiedot. Näissä vaiheissa meni sellaiset 15 minuuttia. En tiedä mitä prosessia tämä nopeuttaa kun en samantien voi kertoa voimassaolevaa osoitetta ja vamman laatua.

Kolmannessa vaiheessa lähdettiin seuraamaan vihreää viivaa että päästiin lääkärin vastaanoton odotusaulaan. Siellä odottelin tunnin että pääsin lääkärin vastaanotolle. Ensin kättä ihmetteli toinen lääkäri ja sitten toinen. Molemmat totesivat että ei voi ommella heti vaan pitää mennä kirurgiselle. Hoitaja laittoi vertavuotavan käden uudestaan pakettiin ja siirryin kirurgisen odotusaulaa.

Siellä odottelin ensin tunnin että lääkäri katsoi käden pikaisesti ja totesi että palataan asiaan kun vähän tilanne rauhoittuu kirurgisella. Jätti mytyn sideharsoa käteeni ja totesi että paina haavasta jos alkaa vuotamaan. Hoitaja tuskin olisi tässä tilanteessa tehnyt samaan, vaan sitonut haavan uudelleen. Lääkärillä tilanne rauhoittui kahden tunnin päästä että saatiin käsi puhdistettua, ommeltua ja lastoitettua.

Potilashallintajärjestelmän kautta hoitajat ja lääkärit laittavat potilaita tärkeysjärjestykseen. Tämä on se mitä me aulassa odottavat emme näe. Monessa prosessissa pystytään ennustamaan kuinka paljon aikaa kuluu eri prosessivaiheissa, niin tämänkin ennusteen voisi lisätä päivystysprosessiin potilaalle kerrottavaksi.

Yksityisissä sairaaloissa valmiudessa olevia erikoislääkäreitä kutsutaan töihin kiireellisyyksistä riippuen. Julkisella puolella päivystyksessä tulisi olla erikoislääkäreitä, jotka pystyvät nopeasti arvioimaan potilaan hoitosuunnitelman. Tämä tuo varmasti lisää kuluja, mutta prosessin nopeuttamisen kautta myös lisää säästöjä.

Suomessa lääkärit ja kätilöt ompelevat. Lisäämällä hoitajien koulutukseen ompelemisen, saataisiin tätäkin prosessia nopeutettua. Ompeleminen vaati päivittäistä harjoittelua opiskeluaikana ja todennäköisesti lisäisi koulutuksen pituutta, mutta loppukädessä nopeuttaisi prosessia. Päivystilanteessa lääkäri arvioisi vamman laadun ja päättää ompeleeko lääkäri, kätilö vaiko hoitaja.

Vaikka sote-uudistus on tulossa niin tämä ei ratkaise tapaturmiin liittyviä ruuhkia. Ainoastaan sairaalakohtaiset prosessien kuntoon laittamisen sekä laaja-alainen osaaminen lääkäreillä ja hoitajilla auttavat tähän.

Suomi 100 – Hyvinkää 100

Tätä blogia kun kirjoitan niin juhlavuoden alkuun on 1 päivä, 5 tuntia ja 42 minuuttia. Suomi 100 ei ainakaan todennäköisesti ala mitali juhlilla, sillä ringeten MM-kisat pelataan joka toinen vuosi eikä pikkuleijonatkaan ole olleet sillä tasolla kuin tänä vuonna. Odotamme siis innolla kuka tuo vuoden ensimmäisen mitalin Suomelle.

unknown

Suomi 100 -kuvani

Helsinki on satsannut paljon tulevaan juhlavuoteen ja töitä on tehty jo useita vuosia juhlavuoden onnistumisen varmistamiseksi. Uusi vuosi vaihdetaan Töölönrannan ympäristössä, jossa on ohjelmaa kaiken ikäisille. Ilta huipentuu Kansalaistorilla ja Mannerheimintiekin muuttuu tanssilattiaksi.

Urheilu on myös aktiivisesti mukana Suomi 100 -teeman alla. SM-kisoihin on ollut mahdollista tilata yhtenäisiä Suomi 100 -mitaleita sekä maajoukkue edustajat voivat käyttää Suomi 100 -tunnusta maajoukkue asuissaan. Kaupungit, urheiluseurat ja -järjestöt ovat voineet hakea avustusta erilaisiin paikallisiin Suomi 100 -tapahtumiin. Kaukalopallo- ja ringetteseurat ovat aktivoituneet eri kaupunkien ja liikunnallisten aluejärjestöjen teemapäiviin. Tavoitteena on tehdä lajeja tunnetuksi eri kaupungeissa pitämällä opetustuokioita ja lahjoittamalla välineitä koululaisten käyttöön.

Hyvinkään kaupunki täyttää myös 100-vuotta, joten meillä kaikilla hyvinkääläisillä on aihetta tuplajuhliin.  Hyvinkäällä juhlavuosi otetaan vastaan torilla, jossa mukana myös laulajamme Diandra.

Mitä tämä kaikki sitten meille merkitsee? Isovanhempamme ovat olleet sodan ajan lapsia tai he ovat olleet mukana sotimassa. Nuoremmille sukupolville nämä sotasankarit näyttäytyvät ainoastaan koulun historian tunneilla, kun puhutaan talvisodasta.

Itsenäisyys merkitsee meille vapautta määritellä itse, mikä on meille parasta.  Me rakennamme ympärillemme sellaisia asioita, joista saamme mielihyvää ja joiden avulla pystymme kehittymään. Kaiken perimmäisenä tavoitteena on kuitenkin hyvinvointi niin ihmisenä, kuntalaisena kuin perheenjäsenenä.

Itse kiitän kaikkia lähimmäisiäni kuluneesta vuodesta. Vuosi aloitettiin Helsingin Jäähallissa kun Ringette voitti maailmanmestaruuden. Näiden menestyneiden pelaajien ja taustahenkilöiden ansiosta sain kutsun myös Linnan juhliin, jossa teemana oli Suomen vahvuudet. Vuoden vaihtumista ja juhlavuoden alkamista juhlistetaan huomenna rakkaimpien kanssa Hyvinkäällä.

 

Myöhään ulkona

On ollut mielenkiintoista käydä keskustelua aiheesta myöhään ulkona, sillä toisille klo 20.00 on myöhään kun taas toisille se tarkoittaa klo 24.00. Mihin aikaan teini-ikäisen pitäisi sitten olla kotona arki-iltoina tai viikonloppuisin?

Etelä-Euroopassa perhe ruokailee klo 21.00,  kun meillä taas päivällinen on jo klo 17.00. 20 vuotta sitten koirat ulkoilutettiin puoli yhdeksän uutisten jälkeen kun nyt se on valunut kymmenen uutisten jälkeen. Osalla nuorista harjoitukset päättyvät arki-iltoina klo 21.00, jolloin perhe ruokailee vasta tämän jälkeen. Nämä aikataulut ovat hyvin yksilöllisiä ja perustuvat perheiden sisäisiin aikatauluihin.

Oleellista on se että jokainen nuori jaksaa käydä koulussa, harrastuksissa ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Mikä on riittävä yöni on jälleen kerran yksilöllinen. Jos äiti tai isä on väsynyt niin se ei tarkoita sitä että lapsi on myös väsynyt. Tässäkin asiassa nuori joutuu aikatauluttamaan omaa päivärytmiään jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Sunnuntain Aamupostissa muutama nuori kirjoitti siitä että koulua kannattaa käydä elämää ja tulevaisuutta varten ja vähentää keskustassa notkumista.

Meillä myöhään on monesti perustunut siihen kun tulee pimeä ja kaupat menevät kiinni. Nyt kauppakeskuksien tai markettien myöhempi aukioloaika on edesauttanut sen että Hyvinkään Prisman aulassa tai parkkihallissa voidaan hengailla klo 23.00 asti. Onko tämä sitten tarkoituksenmukaista? Ei minun mielestäni. Paljon parempi olisi että meillä olisi paikkoja K-12 ja K-16, jossa nuoret oppisivat etelä-euroopplaisen tavan viettää yhdessäoloa tanssien.

20 vuotta sitten oli K-16 discoja, joihin nuoret kokoontuivat perjantaisin ja lauantaisin. Missä ne nyt ovat? Pelkkä nuorisotila ei palvele tätä tarkoitusta, koska nuorisomme haluavat tanssia ja viettää aikaa samalla tavalla ystäviensä kanssa kuin me aikuiset. Kun nuoret oppisivat mahdollisimman aikaisin sen kulttuurin että ilman alkoholiakin voi olla hauskaa niin se auttaisin rakentamaan parempaa suomalaista yhteiskuntaa ja samalla parini meidän maineemme ulkomailla.

Hyvinkäältä varmasti löytyisi K-16 paikka, jos me vanhemmat ja yrittäjät tätä haluamme.

 

 

Harrastustakuu

Harrastustakuun suunnittelu yhdessä opetustoimen ja kolmannen sektorin kanssa on tärkeää, jotta jokaisella lapsella on yhdenvertainen mahdollisuus harrastamiseen. Liikkumattomuus lapsuudessa ennustaa liikkumatonta elintapaa aikuisena ja sairaspoissaolojen lisääntymistä. Lisäksi liikunnan, kulttuurin tai kädentaitojen harrastaminen ehkäisee tunnetusti lasten ja nuorten syrjäytymistä.

Hallituksen kärkihankkeissa on huomioitu lasten liikunta ja tavoitteena lisätä tunti lisää liikettä koulupäivään. Määrä sinällään ei riitä vielä mihinkään, sillä lasten luontainen liikkuminen, kuten pyöräily ja kävely ovat vähentyneet merkittävästi. Tämän huomaa erityisesti talvisaikaan, kun koulujen pihoilla käy autoralli tai bussipysäkit ovat täynnä. Martista on Tapainlinnan kouluun pari kilometriä, mutta tätäkin matkaa taitetaan bussilla.

Harrastamiseen ja liikkumiseen käytettäviä kerhotoiminnan määrärahoja on vähennetty lähes 4,5 milj. sitten vuodesta 2015. Samaan aikaan kerhotoiminnan maksujen enimmäismääriä on korotettu. Vaikkakin akuutti taloustilanne on haasteellinen, niin kuntapäättäjien tulisi huomioida tämä toiminta ennaltaehkäisevänä ja tulevaisuutta turvaavana panostuksena. Miltä näyttävät tulevaisuuden teräsmummot –ja –vaarit jos liikkumisen vähentymisen trendi jatkuu samanlaisena.

Lapselle tärkeitä toimintaympäristöjä ovat koti, varhaiskasvatus ja koulu. Kunnan tulee huolehtia, että lähiliikuntapaikat ovat hyvien pyöräteiden ja julkisen liikenteen läheisyydessä. Keskeistä on myös selvittää mitkä ovat harrastustilojen käyttöasteet niin liikunnalle, kulttuurille kuin kädentaidoillekin, jotta käyttöasteet olisivat mahdollisimman korkeat. Tässäkin korostuu opetustoimen ja kolmannen sektorin välinen saumaton yhteistyö.

Jyväskylässä on käytössä nettipalvelu Liikuntalaturi, jossa on mukana 11 yhdistystä, jotka tarjoavat 13-19 –vuotiaille maksutonta liikuntaa. Löytyisikö tästä malli meille Hyvinkäälle, toteuttaa lapsille ja nuorilla harrastustoimintaa yhteistyössä opetustoimen, sosiaalitoimen sekä kulttuuri- ja vapaa-aikatoimen kanssa.

Liikkuva koulu –toiminnassa on mukana 15 peruskoulua. Koulut ovat jättäneet omia ”lupauksia” liikkuvakoulu.fi sivustolle, mutta harmikseni huomasin, että monessa koulussa on käytetty termiä ”pyritään”. Tällaisella ”lupauksella” ei kyllä tavoitteita saavuteta. Sivuston mukaan Pohjoispuiston koulussa järjestetään välituntisin turnauksia ja liikuntahaastekisoja. Hyvinkäänkylän koulussa välitunteja on pidennetty, oppitunneilla käytetään monipuolisia työskentelytapoja sekä hellä on käytössä ”välituntivälinekioski”. Tämä on hyvä alku mutta lisää liikettä –kaivataan edelleen.

Itse muistan vaihto-oppilasvuodeltani sen, että pidimme talvitreenit lukion käytävillä. Koulussa oli oma kuntosali ja nopeutta treenasimme koulun portaikossa ja käytävillä. Aina olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta koulu pärjäsi hyvin mm. yleisurheilussa. Olen aivan varma, että opetustoimen kanssa tehtävää yhteistyötä pystytään lisäämään ja harrastustiloja löytyy, jos halua löytyy.

Isin tyttö

Vietin lapsuuteni Porissa ja elämäni pyöri pääosin urheilun parissa. Isi oli pikaluistelija ja itse harrastin taitoluistelua. Äiti piti huolta siitä että meillä oli ruokaa ja puhtaita vaatteita, sillä isi osasi keittää hyvää teevettä. Äidille soitettiin silloin kun oli hätä, mutta isin kanssa juostiin Vanhankartanon lenkkiä, hiihdettiin Susisuon majalle, pyöräiltiin Yyteriin ja rullaluisteltiin Vähäraumalla.

Isin kanssa elämä on ollut huoletonta, eikä tätä vaatimatonta nallekarhua saa hevillä suuttumaan. Vilkkaalle tytölle sattui ja tapahtui aina kaikenlaista, mutta isi totesi että pärjää elämässä kun kokeilee rajojaan. Isi on ollut aina vahva yhdistystoimija. Hän on ollut mukana Porin Tarmossa ja Tarpojissa. Monilajiseura Porin Tarmo onkin minun kasvattajaseurani ja olen saanut sieltä hyvät eväät yhdistys- ja järjestötoimintaan. Porin tarmossa toiminut Ukki Vuolas oli yksi niistä vaikuttajista, joita arvostin nuoruudessani. Jotenkin hän muistutti omaa ukkiani, joka oli poliisi ja Ratsulan mannekiini. Melkoinen yhdistelmä tämäkin, mutta karismaa riitti niin paljon että tämäkin onnistui.

Isi toimi pitkään Porin Tarmossa erilaisissa kuntourheilujaoston tehtävissä ja taisi olla muissakin jaostoissa vuosien varrella. Vuosittainen Pori-Rauma haastepyöräily oli tärkeä asia isille. Hän kävi viikoittain katsomassa että vihot olivat paikoillaan, että varmasti voittaisimme Rauman. Kynät olivat kuulemma aina viety ja niitä piti olla reilusti mukana kun lähti tarkistuskierrokselle. Tietenkään hän ei tehnyt näitä tarkistuskierroksia autolla vaan pyörällä että kunto kasvaisi.

Isillä oli iso palkintokaappi, jota ihailin lapsuudessani. Palkintoja oli tullut sekä pikaluistelusta että kuntourheilutapahtumista. Pori-Rauma juoksu oli tärkeä ja siinä oltiin joka vuosi. Jälleen kerran raumalaiset oli ehdottomasti pakko voittaa joka vuosi.

Kolme koota: Kannusta, kuljeta ja kustanna oli tapa jolla perheeni oli mukana harrastustoiminnassa. Isi ei ole koskaan puuttunut valmennukseen, mutta silloin tällöin hän joutui ”potkimaan persuksille”, että urheilusuoritukset olisivat olleet vähän parempia.

Isin rauhallisuus on ollut hyve, jota olen aina toivonut itselleni. Hän harkitsee ja puntaroi tarkkaan ennen kuin tekee seuraavan liikkeen.

Isäinpäivää emme ole viettäneet vuosiin yhdessä, koska hän on syksyt ja keväät Espanjassa. Kiitos isille näistä vuosista ja toivottavasti niitä on vielä monta edessä!

Suomi on työryhmien ja yhdistysten luvattu maa

Viime päivinä on keskusteltu siitä minkä verran kenenkin kuuluisi saada palkkaa tekemästään työstä. Erityisesti on otettu kantaa julkishallinnon ja yhdistysten palkkoihin. Samalla on nostettu huomioita siitä kuinka paljonko pienen yhdistyksen johtajalla tai kunnanjohtajalla on vähemmän vastuuta kuin isomman. Monesti unohdetaan se asia että että isommassa organisaatiossa on enemmän toimihenkilöitä ja johtajan ei tarvitse välttämättä olla moniosaaja. Sitä vastoin pienessä organisaatiossa, jossa on alle viisi henkilöä töissä johtajan tulee hoitaa edunvalvonta, edustustehtävät, vastata talous- ja henkilöstöhallinnosta sekä myynti- ja markkinointitehtävistä. Olet sitten töissä missä tahansa organisaatiossa johtajana niin sinulla ei ole työaikaa vaan olet tavoitettavissa 24/7. Loppujen lopuksi johtajan selkänahasta ne puuttuvat eurot kaivetaan tai tarvittaessa johtaja laitetaan vaihtoon jos tulosta ei synny.

Johtajan tehtävänä on vastata siitä, miten yhdistysten päätöksiä tehdään ja miten niistä tiedotetaan. Jokaisessa yhdistyksessä tulisi olla toimintalinja, jossa kuvataan yhdistyksen päätöksentekoprosessi sekä ohjeistuksen yhdistyksen toiminnalle niin taloushallinnon kuin viestinnänkin osalta. Hyvän hallintotavan mukaista on että yhdistyksen viralliset  dokumentit tulisi jäsenistön nähtävillä.. Lisäksi suositellaan sitä että hallituksen tekemistä päätöksistä olisi syytä laittaavähintään yhteenvetoa jäsenistölle, jos pöytäkirjaa sellaisenaan ei lähetetä. Urheiluseuroissa tämä toiminta on parantunut viime vuosina, koska liikunnan kattojärjestöt ovat ottaneet tähän kantaa Seuratoiminnan kehittämisen ja Hyvä Hallintotapa -koulutusohjelmien kautta. Entä poliittiset puolueet, ammattiyhdistykset ja niiden jäsenjärjestöt. Mielestäni näidenkin toiminnan tulisi olla avointa jäsenistölle muulloinkin kuin yhdistysten vuosikokouksen yhteydessä.

Lopuksi haluan nostaa esille yhden tärkeimmistä asioista päätöksenteossa. Kun olet jonkin yhdistyksen hallituksessa, kaupungin lautakunnassa tai muissa luottamustehtävissä, niin paneuduthan taustamateriaaliin riittävästi että olet kykenevä tekemään ratkaisuja mahdollisimman laajaan taustatietoon ja faktaan pohjautuen. Suomi on luvattujen yhdistysten, työryhmien ja lautakuntien maa ja me emme tarvitse yhtään ”viineriosastoa” enää tekemään päätöksiä puolestamme. Jos jaksoit lukea näin pitkälle niin nyt tiedät syyn miksi päätin lähteä kuntavaaliehdokkaaksi. Itse lupaan perehtyä ja selvittää kaiken mahdollisen taustamateriaalian ja kuunnella ihmisiä ennen kuin teen päätöksiä.