Nuoren tie kohti omaa työuraa

Media on ottanut vahvasti kantaa lasten liikkumattomuuteen ja ikäihmisten hyvinvointiin. Tähän väliin jää vielä nuoret, nuoret aikuiset sekä keski-ikäiset. Vaikka väestömme ikääntyy, niin nuorissa on tulevaisuus.

Meidän tulee luoda nuorille mahdollisuus opiskella, harrastaa ja tutustua työelämään. Opiskelun tulee säilyä kohtuuhintaisena, jota jokaisella on mahdollisuus valita itselle sopiva jatko-opiskelupaikka peruskoulun jälkeen. Meidän tulee pitää huolta myös siitä, että opiskelu on laadukasta ja tunneilla ollaan läsnä. Eräskin opiskelija kertoi juuri lukevansa yliopistossa saksan kieltä, mutta heillä ei ole varsinaisia tunteja vaan tämäkin opiskelu toteutetaan projektitehtävien kautta. Samaa kuulee myös liiketalouden suunnasta. Parasta näissä projektitehtävissä on kuitenkin se, että opiskelijat pääsevät toteuttamaan näitä käytännössä asiakkaiden kanssa. Toki yliopistomaailmassa on edelleen vallallaan se, että tehdään suunnitelmia, mutta ei päästä oikeastaan toteuttamaan niitä. Miten nuori voi tietää pelkästä arvosanasta onko projekti onnistunut?

Itselläni oli hyvin selkeä näkemys siitä miksi valitsin aikoinani ammattikorkean enkä yliopistoa. Minulle oli tärkeää päästä tekemään liiketalouteen, tuotekehitykseen ja markkinointiin liittyviä tehtäviä käytännössä. Ensimmäinen kouluprojektini liittyi vuoden 2000 Kalevan Kisojen kisailmeeseen ja toinen tapahtumakokemukseni oli 2001 Hiihdon MM-kisat. Tällaista tapahtumakokemusta en olisi pystynyt ikinä saamaan yhdestäkään oppikirjasta, vaan käytännön kautta. Tästä syystä mieltäni lämmittää erityisesti se, että sekä mediatalot että tapahtumajärjestäjät tekevät yhteistyötä oppilaitosten kanssa.

Työelämään tutustuminen lähtee monesti TET-harjoittelun ja vapaaehtoistyön kautta. Jokainen nuori tarvitsee TET-harjoittelussa todellisia työelämän kokemuksia, jotta pystyvät arvioimaan mikä heitä kiinnostaa tulevaisuudessa. TET-harjoittelujaksoja pitäisi lisätä merkittävästi, että kokemuksia saadaan mahdollisimman monesta työtehtävästä. TET-harjoittelu vaatii yritykseltä myös panostuksia, mutta tämä panostus voi tulla moninkertaisena takaisin, kun nuori on valmis työelämään opintojensa päätyttyä.

Kesätyöpaikkojen tarjonta on kasvanut vuosittain ja niihin on kehitetty myös kesätyöseteli, joka on auttanut montaa nuorta tutustumaan työelämään. Moni nuori haluaa omaa taskurahaa yhä nuorempana ja osa yrityksistä ottavat jo 14-vuotiaita kevyisiin töihin. Vaikkakin nuorten kesätyöpaikat lisääntyvät niin haluan kuitenkin tuoda esille myös sen, että nuorella on riittävästi työvuosia jäljellä ja hän tarvitsee myös lepoa opiskelulta. Emme siis saa pakottaa 14-16 -vuotiaita kesätöihin.

Liiaksi en voi nostaa esille myöskään vapaaehtoistyötä, sillä tämä kautta nuori saa paljon kokemuksia erilaisista yhteisöistä ja toimintatavoista sekä vastuunottoa hänelle annetusta tehtävästä. Vapaaehtoistyö voi poiketa myös erilaisia kesätyöpaikkoja, sillä mukana on myös aikuisia vapaaehtoisia, jotka pitävät silmänsä auki hyvistä tyypeistä ja tulevaisuuden tekijöistä.

Viimeisenä asiana haluan nostaa opiskelurauhan. Nuorelle tulee antaa mahdollisuus opiskella niin, että häntä ei vaadita huolehtimaan ”omaishoitajana” vanhemmistaan tai isovanhemmistaan.

Meidän yhteiskunnassamme pitäisi löytyä riittäviä apuja siihen, että nuori voi olla nuori ja keskittyä itsensä kehittämiseen.

Elämää omassa kuplassa

Kotona kaikki istuvat eri huoneissa ja katsovat omaa elokuvaa tai surffaavat netissä. Koirat kuljeskelevat huoneesta toiseen hakien huomiota ja hellyyttä. Kun lapsi kasvaa teini-ikäiseksi, hän ei enää tarvitse aikuisten juttuseuraa, koska vanhemmat ovat liian seniilejä ymmärtämään nuorten juttuja. Kun olet asunut saman ihmisen kanssa yli 20 vuotta niin juttujen aiheet alkavat loppua. Automatkat ajetaan hiljaisuuden vallitessa, kun jokainen kuuntelee omaa musiikkia kuulokkeilla. Kuulostaako tutulta!

Tämäkö on nykyajan perhe-elämää. Eletään jokainen omassa pienessä kuplassa kotona ja eletään ystävien tai harrastusten kautta. Teinit elävät kavereiden kautta, koska he ovat “laumaeläimiä”. Lähtevät aamulla kouluun ja tulevat kotiin illalla harrastuksien tai kavereiden kanssa hengailujen jälkeen. Aikuisen työpäivä on keskimäärin 10 h matkoineen, mutta nuorella tämä voi olla yli 12 h. Syynä voi olla se että harrastukset voivat viedä aikaa tai nuori ei muuten vain viihdy kotona, koska perhe ei löydä yhteisiä asioita kaiken kiireen keskellä. Aikuiset elävät harrastusten, työn tai ystävien kautta. Perhe yhteisönä on selvästi menettänyt merkityksensä. Onko sillä sitten oikeasti väliä jos jokainen haluaa elää omassa kuplassa ja tehdä vain itselleen tärkeitä asioita. Tarvitseeko ihminen sittenkään muuta kuin työnsä, joka pitää ihmisen kiireisenä.

Entä kun työ ei pidäkään sinua enää kiireisenä 24/7 ja huomaat yhtäkkiä, että sinulle jää vapaa-aikaa. Kymmenen työnarkomaanivuoden jälkeen sinulla ei ole perhettä tai ystäviä vaan ainoastaan itsesi, jonka kanssa olet elänyt työkuplassa pelastaaksesi maailmaa. Kukaan ei ole korvaamaton!

Kun ihmisten elämäntilanteet muuttuvat niin yhtäkkiä läheisten merkitys lisääntyykin. Vaihdat työpaikkaa ja huomaat että sinun ei tarvitse enää tehdä päivittäin ylitöitä tai viikonloput ovat vapaana. Kotona seinät kaatuvat päälle kun työ ei enää ohjaakaan elämääsi. Lähdet kirimään kiinni menetettyä elämää viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Samalla huomaat että ystäväsi ovat kadonneet ja jäljelle ovat jääneet puolitutut FB-kaverisi. Mikä avuksi?

Toiset hakeutuvat mukaan yhdistystoimintaan, jossa löytää kaltaisiaan. Nämä voivat olla mm. urheiluseuroja, aatteellisia tai poliittisia yhdistyksiä. Yhdistystoiminnan kautta saat lisää voimaa, uuden ystäväpiirin tai verikoston jonka kanssa voit keskustella sinua kiinnostavista teemoista.

Kuten moni tietääkin olen ollut aina aktiivi yhdistystoimintaa pääsyy siihen on ollut auttaa niitä kehittymään. Toisille tämä on kutsumus, kun taas toisille täysi kummajainen. Yhdistystoiminta on vienyt paljon aikaa, mutta se on tuonut mukanaan laajan verkoston, tuttuja sekä edesauttanut päästä vaikuttamaan asioihin. Itse suosittelen lämpimästi toimimaan aktiivisesti erilaisissa yhdistyksissä.

Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset on tuonut minulle yhteisön, jossa pääsen osallistumaan mukaviin jäsentapahtumiin, verkostoitumaan, kouluttautumaan sekä vaikuttamaan myyjän ja markkinoijan arkeen.

Kokoomusnaiset ovat tuoneet minulle mahdollisuuden vaikuttaa naisten asemaan niin kotona kuin työelämässäkin. Samalla olen päässyt rakentamaan kuntalaisille parempia olosuhteita niin liikunnan, kulttuurin kuin sotenkin parissa.

Urheiluseurojen kanssa olen pystynyt vaikuttamaan lasten ja nuorten liikkumattomuuteen, joka on tulevaisuuden yksi isoista kansanterveydellisistä ongelmista.

Yhdistystoiminta ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että perhe on rakas. Jokaisen tulee antaa ja saada riittävästi rakkautta ja aikaa perheelle ennen kuin aika on ajanut ohi! Lapset, kumppani ja karvakamut tarvitsevat huomiota vaikka eivät sitä aina myönnäkään. Kannustan jokaista keskustelemaan läheistensä kanssa kerran päivässä, sillä se ei ole keneltäkään pois. Jos ajan löytäminen on vaikeaa, niin merkitse se kalenteriisi!!!

#välitämme❤️

Etätyön ja droppauksen arkea

Monessa organisaatiossa on lisääntynyt droppaus ja tutkimustulokset ovat osoittaneet, että tästä on enemmän haittoja kuin hyötyjä. Erityisesti sellaisissa organisaatioissa, joissa tehdään tiimeissä työtä niin droppaus ei ole tuottavaa. Pikaviestien ja meilien lisääntyminen haittaavat työntekoa, koska vastausaika pitenee, kun tätä vertaisi siihen, että tiimi istuisi samassa pöytäkokonaisuudessa.

Toki jokaisella tiimillä on erilaisia rooleja ja joskus tarvitaan myös kirjoitusrauhaa. Tällöin voi laittaa hyvällä omalla tunnolla luurit korviin ja nauttia musiikin sulosoinnuista. Tällaisissa tilanteissa olisi ehkä kuitenkin parempi toteuttaa etäpäivä ja kirjoittaa siellä kaikessa rauhassa ja sopia tiimin kanssa ajankohta, että käydään läpi juoksevat asiat.

Kaikki työnantajat eivät valitettavasti ymmärrä etäpäivän hyötyjä, jolloin työntekijä on tuottavimmillaan. Ne työnantajat jotka tiukentavat otteita tehtävien etätyöpäivien määrään, eivät selvästikään luota työntekijäänsä. Jos luottamusta ei synny, niin hyvästä työilmapiiristä tai tuottavuudesta ei kannata tällöin haaveilla.

Tänä päivänä monella työntekijällä on suhteellisen kapea vastuualue, niin tekemättä jättäminen näkyy työnteossa välittömästi. Lapsiperheissä tilanteet muuttuvat, kun harrastuksen alkavat usein jo klo 14.00, niin tällöin tarvitaan joustoa myös työajoissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työpäivä päättyisi tähän, kun lapsi on saatu harrastukseen.

Jos esimies osaa käyttää pilvipalvelua, niin hän näkee myös sieltä mitä dokumentteja työntekijä on käsitellyt päivän aikana ja pääsee näin kiinni alaistensa päivittäisiin rutiineihin.

Lopuksi haluan otata esille vielä flunssakauden ja bakteerien leviäminen. Jokin aika sitten lehdessä käsiteltiin ostoskärryjen puhtautta ja niiden aiheuttamaa epähygieniaa. Itse haluan nostaa myös droppaukseen liittyvät yhteiset hiiret ja näppäimistöt. Mielestäni on edesvastuutonta, että työnantaja suosittelee droppaamaan työpisteeltä toiselle flunssakauden aikana. Kuvitelkaa se bakteerien määrä, joka näppikselle jää päivän aikana. Valitettavan usein näkee myös näitä sokerihiiriä ja näppäimistöjä, kun toiset eivät muist,a että välineet ovat yhteisessä käytössä.

On droppaamisesta toki hyötyjä, mutta niiden edut ovat huomattavasti vähäisemmät kuin haitat. Opit tuntemaan paremmin työyhteisösi ja kuulet varmasti uusimmat juorut, kun droppaa työpisteeltä toiselle. Onko vuorovaikutussuhteiden kehittäminen kuitenkaan niin tärkeä, että se haittaa omaa hyvinvointia tai terveyttä?

Kohti uusia haasteita

Viimeisiä päiviä vietetään urheilujärjestön palveluksessa ja vapun jälkeen suuntana terveysalan ammattilaisten tapahtumat Mediuutisissa. Seitsemän vuotta urheilujärjestön palveluksessa tulee täyteen näinä päivinä. Kun tulin liittoon ensimmäiseksi pääsin tekemään Ringeten MM2010-kilpailuja. Pari vuotta myöhemmin projektina oli yhdistää kaksi lajiliittoa ja viimeisimpänä tehdä vielä toiset arvokisat Ringeten MM2016.

Nyt on hyvä hetki vaihtaa kapulaa ja antaa uudelle energiselle henkilölle mahdollisuus jatkaa lajien kehitystyötä. Näiden lajien kehitystyössä vain taivas on rajana kun periksiantamattomuutta, lujaa tahtoa ja energiaa riittää.

Uutta työtä odotan innolla, sillä pääsen tekemään tapahtumia toimialalle, josta minulla on paljon opittavaa. Tapahtumia on tullut tehtyä vuodesta 2000, mutta uusi toimiala tuo siihen oman mausteensa. Sote-puolella tapahtuu tällä hetkellä paljon ja siellä riittää tekemistä sekä meille yrityksille, julkishallinnolle että poliittisille toimijoille.

Valinnanvapaus ja keskitetyt ICT-järjestelmät aiheuttavat keskustelua kun puolueet lähtevät valmistelemaan maakuntavaaleja. Toistaiseksi nämä molemmat vaikuttavat kuntalaisesta hyvin sekavalta, koska suuntaviivat ja konkreettiset faktat puuttuvat.

Jos jokin asia terveydenhuollossa ja urheilussa on yhtenäistä niin pirstaleisuus. Molemmissa kaivataan enemmän ministeriön ohjausta, yhteistyötä eri toimijoiden välillä sekä tahoa, joka ottaisi vahvan johtajan roolin. Liiallisista työryhmien perustamisista ja vatuloinnista pitäisi päästä johdonmukaisiin päätöksiin ja toimeenpanoon.

 

Myynti- vai palveluorganisaatio

Moniko urheilujärjestö tai -seura kokee itsensä myyntiorganisaatioksi? Itse jäin pohtimaan tätä lausetta MMA:n #reilukumppani seminaarin jälkeen. Yhdistystoimintaa pidetään non-profit toimintona, jossa voittoa ei tavoitella. Tänä päivänä yhdistystoiminnan tukia leikataan tai tukea ei ainakaan tule lisää. Yhä useampi toimija joutuu kuumeisesti miettimään että mistä rahat seuraavalle vuodelle että toiminta on turvattua. Urheilujärjestöissä myyntityönä ajatellaan sponsorointina ja urheiluseuratoiminnassa varainhankintana. Todellisuudessa nämä kaksi asiaa on vain pieni osuus myyntityöstä, mutta muuta toimintaa ei koeta varsinaiseksi myyntityöksi.

Valmennus- ja koulutuspäällikkö tai seuratoiminnan kehittäjä ei koe itseään myyjänä, vaikka todellisuudessa hän yrittää saada valmentajia ja seuratoimijoita osallsitumaan koulutuksiin.  Tämä todellakin on myyntityötä!

Seura yrittää löytää uusia harrastajia olemalla erilaisissa tapahtumassa ja tapaamalla uusia ihmisiä. Aina kun avaat suusi ja alat kertomaan oman seurasi toiminnasta niin todellisuudessa teet myyntityötä.

Socialselling on tämän päivän yksi kovimpia myyntitapoja. Socialselling keskittyy prospektoituun kohderyhmään sekä avoimempaan ja osallistavampaan myyntikulttuuriin. Kun tähän liittää koneoppimisen, niin kylmäsoittojen määrää voidaan pienentää ja päästään nopeammin kiinni oikeaan kohderyhmään. Yhdistyksillä ei ole panostaa satoja euroja, mutta sosiaalisen media kanavia ja erilaisia ryhmiä kannattaa hyödyntää.

Miten urheiluseurat voisivat hyödyntää ihmisten käyttäytymisdataa liityen harrastusvalintoihin?  Työkaluja tähän on olemassa mm. @vainuio Lisäksi on tarjolla geokohdennusta, joka perustuu GPS signaaleihin.  Aina kun joku kävelee Martinhallin, jäähallin tai Pihkalan pesäpallokentän ohi niin kyseisen laji mainos pärähätisi puhelimen ruutuun.

Palatakseni päivän otsikkoon myynti- vai palveluorganisaatio. Toimivassa ja eteenpäin menevässä  yhdistyksessä tarvitsemme molempia taitoja tasapuolisesti niin työntekijä kuin luottamuspuolellekin. Lisäksi me tarvitsemme kasvot toiminnallemme, joka on aktiivinen verkossa. Aina kun tapaat uuden ihmisen linkitä hänet sosiaaliseen verkkoosi.

Me kaikki voimme oppia uutta ja osaamisen kehittäminen on tärkeää kaikessa toiminnassa. Osallistumalla seminaareihin, sosiaalisen media keskusteluihin ja olemalla utelias kehität itseäsi. Kuten Arman Alizad toi esille seminaarissa sen, että halulla, tahdolla, intohimolla ja rakkaudella saa huimia asioita aikaan.

Seminaarista jäi erityisesti kolme asiaa mieleen, jotka haluan jakaa kanssanne:

@myyntipumppu ”Less whining more action”

@lauraPaakkonen ”Et tarvitse enää paperista käyntikorttia vaan asiakkaan tulee löytää sinut SoMesta”

@armanalizad ”Mieti joka ilta mistä olet kiitollinen!”