Tasa-arvoisuutta seurojen ja lajien välillä

SVUL:n ja TUL:n aikana perustettiin eri urheilutilojen ympärille erilaisia yhdistyksiä, jonne pääsivät vain harvat ja valitut. Monessa tällaisessa yhdistyksessä jäsenet saivat huokeampia hintoja tai parempia harjoitusaikoja. Yhdistykset perustelevat olemassa oloaan sillä, että tällaisen yhdistyksen perustajajäsenet ovat satsanneen mm. jäähallien rakentamiseen merkittävästi ja ovat tästä syystä etuoikeutettuja.

Muutettuani Lahteen ja siirryttyäni Lahti Ringeten puheenjohtajaksi vastaani tuli Lahden urheiluhalliyhdistys. Yhdistys korostaa arvoissaan avoimuutta, oikeudenmukaisuutta ja vastuullisuutta, mutta kyseiseen yhdistykseen ei oteta vastaan uusia jäseniä. Yhdistyksen mukaan jäseneksi ei voi ottaa uusia ennen, kuin joku nykyisistä jäsenistä jää pois. Missään ei luetella näkyvästi kyseisen yhdistyksen jäseniä, jotta voisi tietää että ovatko kaikki yhdistykset esim. SVUL:n ajoilta vielä toiminnassa.

Yhdistys korostaa strategiassaan, että se pyrkii ylläpitämään sekä jäsenseurojensa keskinäistä yhteistyötä että kaupungin suuntaan tehtävää yhteistyötä. Aivan mahtavaa, mutta kun mukaan ei pääse. Urheiluhalliyhdistys tekee hyvää työtä ja olemme saamassa uudet oheisharjoittelutilat tulevalle kaudelle. Muiden jääurheilulajien kanssa yhteistyö toimii ja keskustelu on avointa. Meille on perusteltu, että emme jää mistään paitsi tai etteikö kaikki urheiluseuroja kohdeltaisi tasa-arvoisesti. Hyvä niin, mutta korostan edelleen sitä, että miksi ihmeessä tämän päivän yhteiskunnassa pitää olla suljettuja yhdistyksiä. Tähän en ole saanut mitään järkevää perustelua. Tätä asiaa on selvitellyt sekä entinen että nykyinen Lahti Ringeten johtokunta. Toivottavasti tämän päivän vastuullisuus ja avoimuus muuttavat tämänkin yhdistyksen toimintatapoja niin että muutkin urheiluseurat pääsevät tähän mukaan.

Naisten ja tyttöjen tasa-arvoisten olosuhteiden puolesta!

Välitä, kannusta ja huomioi

Koulut ovat alkamassa ja perheiden arki muuttuu merkittävästi. Aikuiset palaavat töihin ja loman aikana tulleet rästit odottavat. Toki on myös työpaikkoja, joissa huolehditaan että loman jälkeen kuormitus pysyy ennallaan ja töitä on jaettu tasaisesti kaikkien kesken lomakauden aikana. Jokaisen vanhemman on hyvä muistaa että töihin uppoutuminen ja perheen huomiotta jättäminen ei paranna kenenkään arkea vaan päinvastoin. Kenenkään ei ole pakko tehdä töitä perheen kustannuksella tai sitten työpaikan prosessit ja arvot eivät ole kunnossa.

Lapset ja nuoret tarvitsevat tukea koulutiellä, sillä eivät opettajatkaan ole yli-ihmisiä. Peruskasvatus, välittämisen taito ja muiden huomioiminen lähtee kotoa käsin. Ei näitä taitoja ole tarkoitus opetella vasta koulussa. Jokaisen lapsen ja nuoren tulisi osata tervehtiä, kun tuttuja kävelee vastaan tai tullaan kavereiden koteihin. Tämän päivän ”huppusankarit” uppoutuvat puhelimiin ja perustelevat sillä että ”en mä huomannut”. Omassa lapsuudessani meidän piti kätellä, nyt sentään riittää että nostetaan vähän päätä ja yritetään päästää jotain ääntä suustaan.

Monelle nuorelle kesän jälkeen kouluun meneminen on iso kynnys, koska kaikilla koulu ei ole aina ollut niin mukavaa ja innostaa. Toisille kesäloma on ollut henkireikä kiusaamiselta, kun on saanut olla pois kouluympyröistä. Kukaan meistä ei haluaisi olla kiusaamisen kohde, mutta näin vain toisille käy eikä kyseessä ole aina se joukon heikoin nuori. Nuoret jotka kiusaavat toisiaan hakevat tällä huomiota tai purkavat omaa huonoa oloaan.  Kiusatun kaverinakaan ei ole mukava olla, koska ei oikein tiedä miten tähän asiaan pitäisi ja uskaltaisi puuttua. Jos menet koulussa kertomaan niin sinut leimataan saman tien juoruilijaksi. Kun taas kerrot kotona, niin vastaukseksi tulee että ”millaisissa porukoissa sä oikein liikut” tai ”ei taida sen nuoren kotona kaikki olla ihan kunnossa” tai ”ei me voida kun se voi tehdä sulle jotakin”. Mihin jää todellinen toiminta että asia saataisiin korjattua?

Kannustankin teitä kaikkia puuttumaan näihin epäkohtiin että saamme nuoristamme iloisempia ja terveempiä. Nuoret pystyvät muuttamaan tapojaan jos me aikuiset oikeasti välitämme ja huomioimme heitä. Joskus on vain luovuttava ”omasta ajasta” että saa toisen elämän raiteilleen.