Aihearkisto: Hyvinvointi ja liikunta

Liikunnan merkitys ja ennaltaehkäisyn vastuut sote-lakiin

Liikunnan vaikutus ihmisten toimintakykyyn on merkittävä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä on iso osa niistä, jotka liikkuvat vähiten. Meidän on kannustettava kaikkia liikkumaan, eikä se voi olla pelkästään peruskoulun, urheiluseurojen tai -järjestöjen tehtävä- 

Liikunnallisen elämäntavan luominen tulisi lähteä neuvolasta ja päiväkodista ja sen tulisi jatkua opiskelijoiden terveydenhuollossa, työterveyshuollossa sekä ikäihmisten palvelutoiminnassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunta tarvitsee tukea ja neuvoa puuttua riittävän ajoissa ja riittävällä vakavuudelle ihmisten liikunnan tarpeellisuudelle. Erityisesti neuvola ja opiskelijaterveyshuolto tarvitsevat uskallusta nostaa liikunnan välttämättömyyden esille perhekohtaisissa keskusteluissa.

Sote-alan ammattilaisten koulutuksessa liikunnan roolia terveyttä edistävänä tekijänä on lisättävä. Koulutuksessa tulee vahvistaa liikunnan käyttöä hoitomuotona ja kuntoutuksessa. Varhaiskasvatuksen ja opetushenkilöstön koulutuksessa liikunnan roolia jaksamisen, keskittymisen ja oppimista edesauttavana tekijänä on lisättävä. 

Kuntapoliitikkojen, kansanedustajien ja yhdistystoiminnan aktiivien tehtävä on varmistaa, että liikunnan tärkeys ja sen järjestämisen vastuutahot ja roolit ennaltaehkäisevänä toimintana tulee kirjata seuraavaan sote-lakiin.  Kun roolit ja vastuut ovat selkeät kunnissa, tulevissa maakunnissa ministeriöissä ja liikuttajien keskuudessa niin tekeminen on suunnitelmallista ja lopputulemana terveempien suomalaisten määrä lisääntyy. 

Vastuullista ulkoilua ja pihatöitä

Kevätaurinko alkaa paistamaan ja perheet siirtyvät ulkoilemaan luontopoluille. Koronalla on ollut myönteisiä vaikutuksia luontoliikuntaan ja perheen yhdessäoloon. Monessa kaupungissa meren- ja järvien rannat ovat täyttyneet ulkoilijoista, jotka hakevat rantamakasiinista kahvia tai kevään ensimmäisen jäätelötötterön. Toiset ovat ottaneet mukaan piknik-korin ja eväitä on syöty niin metsän siimeksessä kuin, hiihtomajojen terasseilla, leikkipuistossa tai rannoilla.

Metsässä liikkujan on hyvä muistaa, että luontoa sen kasvillisuutta ja eläimistöä tulee kunnioittaa. Tänä keväänä moni kivi on menettänyt jäkälänsä kun niitä on revitty metsäpolulle tai kuntopolulle. Muistan omasta nuoruudestani kevään ensi kukkaset sinivuokot, joita olisin halunnut poimia äidilleni. Sinivuokko on kuitenkin vaivalloisesti levittyvä kasvi, joten se on hyvä jättää paikalleen kasvamaan ja ihailla sitä luontopolun varrella. Lisäksi on hyvä muistaa näin pihojen kunnostusaikana, että metsät eivät ole kaatopaikka puutarhajätteelle. Useat puutarhakasvit jatkavat elämäänsä vielä jätteen seassa, jolloin ne voivat levitä uusille kasvupaikoille ja muuttavat elinympäristöjemme ominaispiirteitä. 

Metsässä liikkuvat peurat ja rusakot ovat koirien suosiossa ja aina muutaman kerran viikossa vastaan tulee omistaja, jonka koira on lähtenyt jomman kumman perään. Koirat nauttivat vapaasta juoksentelusta, mutta hyvän koiranomistajan tulee tuntea koiraetiketti ja noudattaa sitä. Tällöin kohtaamiset niin lajitovereiden, metsän eläinten ja ihmisten kanssa sujuvat mahdollisimman jouhevasti. 

Perheen kanssa vietetyt piknik-retket ovat olleet ihan parasta näin korona-aikaan. Retkikeittimet ja -astiat on kaivettu naftaliinista ja ne ovat osa arkikäyttöä. Piknikillä on paistettu vaahtokarkkeja, makkaraa ja lihapullia tikun nokassa. Suosittelen lämpimästi yhteisiä retkiä sekä kaupunki että maalaismiljöössä, kunhan muistatte viedä roskat niille kuuluvaan paikkaan ja sammuttaa nuotio ennen poistumistaan paikalta.

Haluatko sinä vaikuttaa kuntasi ulkoiluolosuhteisiin ja tapahtumaympäristöihin? Ota selville kuka vastaa sinun kuntasi kaavoituksesta tai lähde itse kuntavaaliehdokkaaksi? Muutoksia tekevät ne, jotka osallistuvat vaikuttamiseen!

Ilmoita itsesi tai aktiivinen tuttusi mukaan kuntavaaleihin! Lue lisää https://www.kokoomusnaiset.fi/kuntavaalit/

Lisätietoja:

Koirien kiinnipito

Sinivuokot

Jokamiehen oikeudet

Kaikki eivät halua olla omaishoitajia

Kun puoliso joutuu pyörätuoliin niin elämä muuttuu kertaheitolla. Tapahtuu tämä sitten missä elämänvaiheessa tahansa. Kenenkään velvollisuus ei ole toimia omaishoitajana, jos hän ei itse sitä halua. Tällä hetkellä monessa kaupungissa on vaikea saada apua, jos ei suostu omaishoitajaksi. Joissakin kaupungeissa tilanne voi muuttua vielä heikommaksi. Kun olet lupautunut omaishoitajaksi niin kotihoidon käynnit vähenevät. Kun taas et suostu omaishoitajaksi niin puolisolla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä intervalli-hoitoihin. Oravanpyörä on siis valmis.

Moni eläkeläinen asuu 70-luvun asunnoissa, joissa ei huomioitu pyörätuolilla pääsyä pesutiloihin tai wc-tiloihin. Puhumattakaan mistään esteettömyydestä portaikossa. Monet portaikot voidaan vielä helposti hoitaa esteettömiksi, mutta pesu- tai wc-tilat vaativat yleensä täysremonttia ja oviaukkojen leventämistä. Tämäkään ei auta enää siinä tilanteessa, jos toinen ei pysty kävelemään ollenkaan.

Miten siis tässä tilanteessa pitäisi toimia? Myydä asunto ja muuttaa palvelutaloon. Entä jos toinen on niin hyvässä kunnossa ettei halua vielä palvelutaloon vaan haluaisi edelleen asua kotona. Monesti tällaisissa tilanteissa puoliso, joka joutuu tahtomattaan omaishoitajaksi, kaipaa myös omaa aikaa. Intervalli-jaksot ja kuntoutukset olisivat tähän paras vaihtoehto. Molemmat saisivat tukea tarvitsemallaan tavalla ja pääsisivät lataamaan akkuja.

Kumpi säästää enemmän verovaroja? Se että yksi sairastuu vai että molemmat sairastuvat kun ei vain enää yksinkertaisesti jaksa. Kokemuksen valossa kalliimpaa on, että kotihoito hyppää parin tunnin välein auttamassa kaatunutta, kuin että hän pääsisi hoitoon. Samalla kun toista tullaan auttaman parin tunnin välein yöllä, niin toisenkin jaksaminen kärsii. Mistä syystä siis intervalli-jaksot eivät ole mahdollisia ilman että toinen olisi omaishoitaja.

Omaishoitolain mukaan sitovaa omaishoitotyötä tekevällä on kolmen vuorokauden vapaa kuukaudessa. Tämänkö siis pitäisi riittää? Vielä en ole antanut periksi tämän asian kanssa, vaan työ jatkuu kunnes asiaan saadaan muutos.

Lasten liikkumattomuus on tulevaisuuden terveyspommi

Koululaisten Move-tutkimuksen (5.- ja 8.-luokkalaiset) tulokset julkaistiin viime viikolla, ja ne ovat todella karua luettavaa. Vuosi sitten tutkimukseen osallistui n. 45 000 koululaista ja nyt noin 60 000 koululaista. Liikuntatunneilla tehtyjen tulosten perusteella valtaosa koululaisista ei pääse edelleenkään kyykkyyn tai istumaan selkä suorassa lattialla. Opetushallituksen teettämä tutkimus kertoi myös karua totuutta liikkumattomuudesta, sillä vain kolmannes peruskoululaisista liikkuu suositusten mukaisesti eli tunnin päivässä.

Suomalaisten lasten ja nuorten liikkumattomuus on yhä suurempi ongelma. Päivittäinen askelten määrä on osalla niin alhainen, että se tulee lisäämään elintapasairauksia. Tästä on tulossa terveyspommi, josta yhteiskuntamme tulee kantamaan seurauksia vuosikymmeniä.

Viikonloppuna sain kunnian olla mukana Pohjanmaan Urheilugaalassa, jossa lasten liikkumattomuus nousi myös keskusteluihin. Ennen lapset kävelivät kaverin ovelta toiselle hakien kavereita leikkimään. Jos kaveri ei olut kotona niin sitten mentiin seuraavalle ovelle. Nykyään tilanne tarkastetaan etukäteen, sillä eihän turhan takia kannata liikkua. Tähän ilmiöön me aikuiset olemme varmasti myös syyllisiä, sillä moniko meistä menee yllättäen soittamaan ystävän ovikelloa. Luontaiseen liikkumiseen vaikuttaa myös kaveripiiri. Jos kaverit eivät mene koulun jälkeen lähipuistoon potkimaan palloa, pelaamaan pesistä, hyppäämään narua tai twistiä, niin harva lähtee aivan yksinkään liikkumaan. Urheiluseuratoiminnassa mukana olevat lapset liikkuvat pakollisten harjoitusten ajan. Muun ajan he haluavat hengailla kavereiden kanssa sosiaalisessa mediassa tai kauppakeskuksissa.

Tuoreiden mittaustulosten perusteella nykyisten viidesluokkalaisten kestävyyskunto on heikompi kuin edellisenä mittausvuonna. Ennen lapset kävelivät tai pyöräilivät kouluun, oli sitten kyseessä talvi tai kesä. Osassa kunnista julkinen liikenne on kehittynyt ja koululaisliput ovat lisänneet joukkoliikenteen käyttöä. Suomalaiset ovat myös vaurastuneet, ja monessa perheessä on kaksi autoa, tai lapsella on käytössä mopo tai mopoauto. Vanhemmat tekevät enenevissä määrin etätyötä, jolloin työaikatauluissa voidaan joustaa ja lapsia pystytään paremmin kuljettamaan kouluun ja harrastuksiin. Jos lapset kävelisivät päivittäin 2-3 kilometriä, se olisi Tommi Vasankarin sanojen mukaan “valtava kansanterveydellinen teko”.

Liikkuva Koulu -ohjelma on tuonut lisää liikettä koulupäiviin, mutta ainakaan Move-tuloksiin sillä ei näyttäisi olevan suoranaista vaikutusta. Tähän tarvitaan suurempaa yhteiskunnallista rakennemuutosta, mikä toteutettiin Islannissa. Islannissa 99 % lapsista harrastaa jotakin tarjolla olevista 571 aktiviteetista. Harrastukset alkavat heti koulun jälkeen, ja kunnat tarjoavat ilmaiseksi harrastustiloja. Tämä mahdollistetaan koko kansalta kerättävänä “harrasteverona”. Harrastusvalmentajat ovat koulutettuja ja heidän palkkatasonsa on sama kuin opettajien. Löytyisikö tästä mallista meille jotain?

Lasten heikko yleiskunto ei ole siis vain heidän syytään, vaan siitä vastuussa olemme me kaikki.

Linkki tutkimustuloksiin

Tehtävänä terveempi Hyvinkää

Miksi ihmeessä lähdin ehdokkaaksi kuntavaaleihin? Onhan minulla sentään perhe ja ystävät, joiden kanssa tulisi viettää vapaa-aikansa? Näihin kysymyksiin törmään päivittäin ja ne laittavat ajattelevat omaa arvopohjaani.

Eikö minulla todellakaan ole parempaa tekemistä vapaa-ajallani, kuin yrittää edesauttaa sitä, että hyvinkäälaisillä olisi parempi elää ja olla. Aika kunnianhimoinen ja absurdi tavoite. Miksi en huolehtisi vain itsestäni ja lähimmäisistäni ja jättäisin muiden haasteet taka-alalle.

Luonteelleen kuin ei voi mitään, kun on lujaa tahtoa kehittää, vaikuttaa ja puuttua epäkohtiin. Olen ensimmäistä kertaa ehdolla kuntavaaleissa, koska ajankäytön takia minulla ei ole ollut tähän aikaisemmin mahdollisuutta. Aikaa riittää valmistelevaan lautakunta työhön ja valtuustoon kun tahtoa ja suunnitelmallisuutta riittää.

Minulle kolme tärkeintä asiaa ovat: liikkeen lisääminen harrastustakuun avulla, osaamisen kehittäminen kouluttautumisen kautta sekä paikallisyritysten taloudellisen hyvinvoinnin parantaminen.

Salla_Kansi_nettiSalla_Taka_netti

Harrastustakuun olen valinnut siksi, koska tiedän että liikunta, terveelliset elämäntavat ja hyvinvointi auttavat meitä jaksamaan paremmin läpi elämänkaaren. Jotta tähän tavoitteeseen päästää tulee jokaisen kunnan ja paikallisten yhdistysten tehdä tiivistä yhteistyötä että kaikilla olisi mahdollisuus yhteen harrastukseen. Opetus- ja Kulttuuriministeriö on jakanut määrärahoja tätä varten sekä nuoriso- ja urheilujärjestöille, paikallisille yhdistyksille sekä kunnille. Tällaisia hankerahoja ovat mm. hallitusohjelman (2015) kärkihanke Liikkuva Koulu 7milj, seuratuki 4 milj, Liikunnallinen elämäntapa 2 milj, taiteen ja kulttuurin harrastamiseen 1,9 milj. Näiden lisäksi kunta saa valtionosuutta perusopetuslain mukaiseen aamu- ja iltapäiväkerhotoiminnan järjestämiseen.

Iso kysymys onkin, että miten tämä raha jaetaan eri toimijoiden kesken ja mihin se kohdistetaan. Avainsana tässäkin on yhteistyö. Lautakuntien ja valtuuston tavoitteena on olla apuna kunnan työntekijöille, eikä työntää kapuloita rattaisiin. Yhteistyö ei kehity, jos molemmilla osapuolilla ei ole yhteistä intressiä tehdä yhteistyötä. Avoin ja kehittävä keskusteluilmapiiri kaikissa olosuhteissa johtaa parempaan  lopputulokseen.

Meillä on puitteet, mutta tarvitsemme tahtoa ja toimintaa. Haluan toimia valtuustossa ja lautakunnissa sen takia, että meillä kaikilla olisi parempi tulevaisuus hyvinkääläisenä.

Tule mukaan tukiryhmääni tekemään terveempää Hyvinkäätä:  sallamakela.net/tukijoukot

 

 

Harrastustakuu

Harrastustakuun suunnittelu yhdessä opetustoimen ja kolmannen sektorin kanssa on tärkeää, jotta jokaisella lapsella on yhdenvertainen mahdollisuus harrastamiseen. Liikkumattomuus lapsuudessa ennustaa liikkumatonta elintapaa aikuisena ja sairaspoissaolojen lisääntymistä. Lisäksi liikunnan, kulttuurin tai kädentaitojen harrastaminen ehkäisee tunnetusti lasten ja nuorten syrjäytymistä.

Hallituksen kärkihankkeissa on huomioitu lasten liikunta ja tavoitteena lisätä tunti lisää liikettä koulupäivään. Määrä sinällään ei riitä vielä mihinkään, sillä lasten luontainen liikkuminen, kuten pyöräily ja kävely ovat vähentyneet merkittävästi. Tämän huomaa erityisesti talvisaikaan, kun koulujen pihoilla käy autoralli tai bussipysäkit ovat täynnä. Martista on Tapainlinnan kouluun pari kilometriä, mutta tätäkin matkaa taitetaan bussilla.

Harrastamiseen ja liikkumiseen käytettäviä kerhotoiminnan määrärahoja on vähennetty lähes 4,5 milj. sitten vuodesta 2015. Samaan aikaan kerhotoiminnan maksujen enimmäismääriä on korotettu. Vaikkakin akuutti taloustilanne on haasteellinen, niin kuntapäättäjien tulisi huomioida tämä toiminta ennaltaehkäisevänä ja tulevaisuutta turvaavana panostuksena. Miltä näyttävät tulevaisuuden teräsmummot –ja –vaarit jos liikkumisen vähentymisen trendi jatkuu samanlaisena.

Lapselle tärkeitä toimintaympäristöjä ovat koti, varhaiskasvatus ja koulu. Kunnan tulee huolehtia, että lähiliikuntapaikat ovat hyvien pyöräteiden ja julkisen liikenteen läheisyydessä. Keskeistä on myös selvittää mitkä ovat harrastustilojen käyttöasteet niin liikunnalle, kulttuurille kuin kädentaidoillekin, jotta käyttöasteet olisivat mahdollisimman korkeat. Tässäkin korostuu opetustoimen ja kolmannen sektorin välinen saumaton yhteistyö.

Jyväskylässä on käytössä nettipalvelu Liikuntalaturi, jossa on mukana 11 yhdistystä, jotka tarjoavat 13-19 –vuotiaille maksutonta liikuntaa. Löytyisikö tästä malli meille Hyvinkäälle, toteuttaa lapsille ja nuorilla harrastustoimintaa yhteistyössä opetustoimen, sosiaalitoimen sekä kulttuuri- ja vapaa-aikatoimen kanssa.

Liikkuva koulu –toiminnassa on mukana 15 peruskoulua. Koulut ovat jättäneet omia ”lupauksia” liikkuvakoulu.fi sivustolle, mutta harmikseni huomasin, että monessa koulussa on käytetty termiä ”pyritään”. Tällaisella ”lupauksella” ei kyllä tavoitteita saavuteta. Sivuston mukaan Pohjoispuiston koulussa järjestetään välituntisin turnauksia ja liikuntahaastekisoja. Hyvinkäänkylän koulussa välitunteja on pidennetty, oppitunneilla käytetään monipuolisia työskentelytapoja sekä hellä on käytössä ”välituntivälinekioski”. Tämä on hyvä alku mutta lisää liikettä –kaivataan edelleen.

Itse muistan vaihto-oppilasvuodeltani sen, että pidimme talvitreenit lukion käytävillä. Koulussa oli oma kuntosali ja nopeutta treenasimme koulun portaikossa ja käytävillä. Aina olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta koulu pärjäsi hyvin mm. yleisurheilussa. Olen aivan varma, että opetustoimen kanssa tehtävää yhteistyötä pystytään lisäämään ja harrastustiloja löytyy, jos halua löytyy.