Harrastustoiminta kasvaa vapaaehtoistyöllä

Seuratoiminnalla on merkittävä rooli hyvinvoinnin edistäjänä, yhteisöllisyyden lisääjänä sekä se luo vahvan pohjan liikunnan yhteiskunnalliselle merkitykselle.

Yhdistystoiminta Suomessa on vuosikymmenien saatossa muuttunut, mutta edelleen olemme hyvin yhdistysvoittoinen maa. Toiminta on muuttunut yhä ammattimaisempaan suuntaan erityisesti urheiluseuratoiminnassa, laatu on kasvanut, mutta myös kustannukset ovat kohonneet. Vapaaehtoistoiminta vie yhä enenevässä määrin ihmisten aikaa ja tästä syystä heidän rinnalleen on palkattu työntekijöitä. Monessa taitolajissa valmentajat ovat pitkälle kouluttautuneita sekä taustaltaan lajia harrastaneita ja tällöin he ovat monesti myös päätoimisia työntekijöitä. Kun taas toisissa lajeissa mukana ovat innokkaat vanhemmat tai sisarukset, joiden sydän sykkii urheilulle ja yhdessä tekemiselle. Jotta kustannustaso pysyisi kohtuullisena niin vapaaehtoistyöntekijöitä tarvittaisiin edelleen yhä enemmän.  Heidän avullaan moni seura voisi taloudellisesti paremmin ja vapaaehtoiset saisivat elämäänsä merkityksellisyyttä ja paljon hyviä kokemuksia. 

Nyt seuroissa on nähtävissä, että monikaan ei halua kuluttaa aikaansa ohjaustehtävissä tai muissa seuratoimintaan liittyvissä asioissa, koska sitä työtä tehdään ilman palkkaa. Helposti ajatellaan, että minä vain harrastan ja maksan siitä, enkä aio osallistua mihinkään muuhun toimintaan. Tällainen ajattelutapa ei edistä seurojen yhteisöllisyyden toteutumista. Seuroissa tulisi enemmän painottaa myös vanhempien me henkeä sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kaikilla uusilla perheillä tulisi olla sellainen olo, että täällä seurassa on hyvä yhteishenki ja yhteisöllisyys. 

Jos harrastustoimintaa pyöritetään vain ammattilaisten vetäminä jää toiminnasta helposti pois vapaaehtoistoiminta mikä taas olisi suurin kivijalka sille, että seurat menestyvät.

Liikunnan merkitys ja ennaltaehkäisyn vastuut sote-lakiin

Liikunnan vaikutus ihmisten toimintakykyyn on merkittävä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä on iso osa niistä, jotka liikkuvat vähiten. Meidän on kannustettava kaikkia liikkumaan, eikä se voi olla pelkästään peruskoulun, urheiluseurojen tai -järjestöjen tehtävä- 

Liikunnallisen elämäntavan luominen tulisi lähteä neuvolasta ja päiväkodista ja sen tulisi jatkua opiskelijoiden terveydenhuollossa, työterveyshuollossa sekä ikäihmisten palvelutoiminnassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunta tarvitsee tukea ja neuvoa puuttua riittävän ajoissa ja riittävällä vakavuudelle ihmisten liikunnan tarpeellisuudelle. Erityisesti neuvola ja opiskelijaterveyshuolto tarvitsevat uskallusta nostaa liikunnan välttämättömyyden esille perhekohtaisissa keskusteluissa.

Sote-alan ammattilaisten koulutuksessa liikunnan roolia terveyttä edistävänä tekijänä on lisättävä. Koulutuksessa tulee vahvistaa liikunnan käyttöä hoitomuotona ja kuntoutuksessa. Varhaiskasvatuksen ja opetushenkilöstön koulutuksessa liikunnan roolia jaksamisen, keskittymisen ja oppimista edesauttavana tekijänä on lisättävä. 

Kuntapoliitikkojen, kansanedustajien ja yhdistystoiminnan aktiivien tehtävä on varmistaa, että liikunnan tärkeys ja sen järjestämisen vastuutahot ja roolit ennaltaehkäisevänä toimintana tulee kirjata seuraavaan sote-lakiin.  Kun roolit ja vastuut ovat selkeät kunnissa, tulevissa maakunnissa ministeriöissä ja liikuttajien keskuudessa niin tekeminen on suunnitelmallista ja lopputulemana terveempien suomalaisten määrä lisääntyy. 

tasa-arvoisuutta seurojen ja lajien välillä

SVUL:n ja TUL:n aikana perustettiin eri urheilutilojen ympärille erilaisia yhdistyksiä, jonne pääsivät vain harvat ja valitut. Monessa tällaisessa yhdistyksessä jäsenet saivat huokeampia hintoja tai parempia harjoitusaikoja. Yhdistykset perustelevat olemassa oloaan sillä, että tällaisen yhdistyksen perustajajäsenet ovat satsanneen mm. jäähallien rakentamiseen merkittävästi ja ovat tästä syystä etuoikeutettuja.

Muutettuani Lahteen ja siirryttyäni Lahti Ringeten puheenjohtajaksi vastaani tuli Lahden urheiluhalliyhdistys. Yhdistys korostaa arvoissaan avoimuutta, oikeudenmukaisuutta ja vastuullisuutta, mutta kyseiseen yhdistykseen ei oteta vastaan uusia jäseniä. Yhdistyksen mukaan jäseneksi ei voi ottaa uusia ennen, kuin joku nykyisistä jäsenistä jää pois. Missään ei luetella näkyvästi kyseisen yhdistyksen jäseniä, jotta voisi tietää että ovatko kaikki yhdistykset esim. SVUL:n ajoilta vielä toiminnassa.

Yhdistys korostaa strategiassaan, että se pyrkii ylläpitämään sekä jäsenseurojensa keskinäistä yhteistyötä että kaupungin suuntaan tehtävää yhteistyötä. Aivan mahtavaa, mutta kun mukaan ei pääse. Urheiluhalliyhdistys tekee hyvää työtä ja olemme saamassa uudet oheisharjoittelutilat tulevalle kaudelle. Muiden jääurheilulajien kanssa yhteistyö toimii ja keskustelu on avointa. Meille on perusteltu, että emme jää mistään paitsi tai etteikö kaikki urheiluseuroja kohdeltaisi tasa-arvoisesti. Hyvä niin, mutta korostan edelleen sitä, että miksi ihmeessä tämän päivän yhteiskunnassa pitää olla suljettuja yhdistyksiä. Tähän en ole saanut mitään järkevää perustelua. Tätä asiaa on selvitellyt sekä entinen että nykyinen Lahti Ringeten johtokunta. Toivottavasti tämän päivän vastuullisuus ja avoimuus muuttavat tämänkin yhdistyksen toimintatapoja niin että muutkin urheiluseurat pääsevät tähän mukaan.

Naisten ja tyttöjen tasa-arvoisten olosuhteiden puolesta!

Vastuullista ulkoilua ja pihatöitä

Kevätaurinko alkaa paistamaan ja perheet siirtyvät ulkoilemaan luontopoluille. Koronalla on ollut myönteisiä vaikutuksia luontoliikuntaan ja perheen yhdessäoloon. Monessa kaupungissa meren- ja järvien rannat ovat täyttyneet ulkoilijoista, jotka hakevat rantamakasiinista kahvia tai kevään ensimmäisen jäätelötötterön. Toiset ovat ottaneet mukaan piknik-korin ja eväitä on syöty niin metsän siimeksessä kuin, hiihtomajojen terasseilla, leikkipuistossa tai rannoilla.

Metsässä liikkujan on hyvä muistaa, että luontoa sen kasvillisuutta ja eläimistöä tulee kunnioittaa. Tänä keväänä moni kivi on menettänyt jäkälänsä kun niitä on revitty metsäpolulle tai kuntopolulle. Muistan omasta nuoruudestani kevään ensi kukkaset sinivuokot, joita olisin halunnut poimia äidilleni. Sinivuokko on kuitenkin vaivalloisesti levittyvä kasvi, joten se on hyvä jättää paikalleen kasvamaan ja ihailla sitä luontopolun varrella. Lisäksi on hyvä muistaa näin pihojen kunnostusaikana, että metsät eivät ole kaatopaikka puutarhajätteelle. Useat puutarhakasvit jatkavat elämäänsä vielä jätteen seassa, jolloin ne voivat levitä uusille kasvupaikoille ja muuttavat elinympäristöjemme ominaispiirteitä. 

Metsässä liikkuvat peurat ja rusakot ovat koirien suosiossa ja aina muutaman kerran viikossa vastaan tulee omistaja, jonka koira on lähtenyt jomman kumman perään. Koirat nauttivat vapaasta juoksentelusta, mutta hyvän koiranomistajan tulee tuntea koiraetiketti ja noudattaa sitä. Tällöin kohtaamiset niin lajitovereiden, metsän eläinten ja ihmisten kanssa sujuvat mahdollisimman jouhevasti. 

Perheen kanssa vietetyt piknik-retket ovat olleet ihan parasta näin korona-aikaan. Retkikeittimet ja -astiat on kaivettu naftaliinista ja ne ovat osa arkikäyttöä. Piknikillä on paistettu vaahtokarkkeja, makkaraa ja lihapullia tikun nokassa. Suosittelen lämpimästi yhteisiä retkiä sekä kaupunki että maalaismiljöössä, kunhan muistatte viedä roskat niille kuuluvaan paikkaan ja sammuttaa nuotio ennen poistumistaan paikalta.

Haluatko sinä vaikuttaa kuntasi ulkoiluolosuhteisiin ja tapahtumaympäristöihin? Ota selville kuka vastaa sinun kuntasi kaavoituksesta tai lähde itse kuntavaaliehdokkaaksi? Muutoksia tekevät ne, jotka osallistuvat vaikuttamiseen!

Ilmoita itsesi tai aktiivinen tuttusi mukaan kuntavaaleihin! Lue lisää https://www.kokoomusnaiset.fi/kuntavaalit/

Lisätietoja:

Koirien kiinnipito

Sinivuokot

Jokamiehen oikeudet

Kaikki eivät halua olla omaishoitajia

Kun puoliso joutuu pyörätuoliin niin elämä muuttuu kertaheitolla. Tapahtuu tämä sitten missä elämänvaiheessa tahansa. Kenenkään velvollisuus ei ole toimia omaishoitajana, jos hän ei itse sitä halua. Tällä hetkellä monessa kaupungissa on vaikea saada apua, jos ei suostu omaishoitajaksi. Joissakin kaupungeissa tilanne voi muuttua vielä heikommaksi. Kun olet lupautunut omaishoitajaksi niin kotihoidon käynnit vähenevät. Kun taas et suostu omaishoitajaksi niin puolisolla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä intervalli-hoitoihin. Oravanpyörä on siis valmis.

Moni eläkeläinen asuu 70-luvun asunnoissa, joissa ei huomioitu pyörätuolilla pääsyä pesutiloihin tai wc-tiloihin. Puhumattakaan mistään esteettömyydestä portaikossa. Monet portaikot voidaan vielä helposti hoitaa esteettömiksi, mutta pesu- tai wc-tilat vaativat yleensä täysremonttia ja oviaukkojen leventämistä. Tämäkään ei auta enää siinä tilanteessa, jos toinen ei pysty kävelemään ollenkaan.

Miten siis tässä tilanteessa pitäisi toimia? Myydä asunto ja muuttaa palvelutaloon. Entä jos toinen on niin hyvässä kunnossa ettei halua vielä palvelutaloon vaan haluaisi edelleen asua kotona. Monesti tällaisissa tilanteissa puoliso, joka joutuu tahtomattaan omaishoitajaksi, kaipaa myös omaa aikaa. Intervalli-jaksot ja kuntoutukset olisivat tähän paras vaihtoehto. Molemmat saisivat tukea tarvitsemallaan tavalla ja pääsisivät lataamaan akkuja.

Kumpi säästää enemmän verovaroja? Se että yksi sairastuu vai että molemmat sairastuvat kun ei vain enää yksinkertaisesti jaksa. Kokemuksen valossa kalliimpaa on, että kotihoito hyppää parin tunnin välein auttamassa kaatunutta, kuin että hän pääsisi hoitoon. Samalla kun toista tullaan auttaman parin tunnin välein yöllä, niin toisenkin jaksaminen kärsii. Mistä syystä siis intervalli-jaksot eivät ole mahdollisia ilman että toinen olisi omaishoitaja.

Omaishoitolain mukaan sitovaa omaishoitotyötä tekevällä on kolmen vuorokauden vapaa kuukaudessa. Tämänkö siis pitäisi riittää? Vielä en ole antanut periksi tämän asian kanssa, vaan työ jatkuu kunnes asiaan saadaan muutos.

Nuoren tie kohti omaa työuraa

Media on ottanut vahvasti kantaa lasten liikkumattomuuteen ja ikäihmisten hyvinvointiin. Tähän väliin jää vielä nuoret, nuoret aikuiset sekä keski-ikäiset. Vaikka väestömme ikääntyy, niin nuorissa on tulevaisuus.

Meidän tulee luoda nuorille mahdollisuus opiskella, harrastaa ja tutustua työelämään. Opiskelun tulee säilyä kohtuuhintaisena, jota jokaisella on mahdollisuus valita itselle sopiva jatko-opiskelupaikka peruskoulun jälkeen. Meidän tulee pitää huolta myös siitä, että opiskelu on laadukasta ja tunneilla ollaan läsnä. Eräskin opiskelija kertoi juuri lukevansa yliopistossa saksan kieltä, mutta heillä ei ole varsinaisia tunteja vaan tämäkin opiskelu toteutetaan projektitehtävien kautta. Samaa kuulee myös liiketalouden suunnasta. Parasta näissä projektitehtävissä on kuitenkin se, että opiskelijat pääsevät toteuttamaan näitä käytännössä asiakkaiden kanssa. Toki yliopistomaailmassa on edelleen vallallaan se, että tehdään suunnitelmia, mutta ei päästä oikeastaan toteuttamaan niitä. Miten nuori voi tietää pelkästä arvosanasta onko projekti onnistunut?

Itselläni oli hyvin selkeä näkemys siitä miksi valitsin aikoinani ammattikorkean enkä yliopistoa. Minulle oli tärkeää päästä tekemään liiketalouteen, tuotekehitykseen ja markkinointiin liittyviä tehtäviä käytännössä. Ensimmäinen kouluprojektini liittyi vuoden 2000 Kalevan Kisojen kisailmeeseen ja toinen tapahtumakokemukseni oli 2001 Hiihdon MM-kisat. Tällaista tapahtumakokemusta en olisi pystynyt ikinä saamaan yhdestäkään oppikirjasta, vaan käytännön kautta. Tästä syystä mieltäni lämmittää erityisesti se, että sekä mediatalot että tapahtumajärjestäjät tekevät yhteistyötä oppilaitosten kanssa.

Työelämään tutustuminen lähtee monesti TET-harjoittelun ja vapaaehtoistyön kautta. Jokainen nuori tarvitsee TET-harjoittelussa todellisia työelämän kokemuksia, jotta pystyvät arvioimaan mikä heitä kiinnostaa tulevaisuudessa. TET-harjoittelujaksoja pitäisi lisätä merkittävästi, että kokemuksia saadaan mahdollisimman monesta työtehtävästä. TET-harjoittelu vaatii yritykseltä myös panostuksia, mutta tämä panostus voi tulla moninkertaisena takaisin, kun nuori on valmis työelämään opintojensa päätyttyä.

Kesätyöpaikkojen tarjonta on kasvanut vuosittain ja niihin on kehitetty myös kesätyöseteli, joka on auttanut montaa nuorta tutustumaan työelämään. Moni nuori haluaa omaa taskurahaa yhä nuorempana ja osa yrityksistä ottavat jo 14-vuotiaita kevyisiin töihin. Vaikkakin nuorten kesätyöpaikat lisääntyvät niin haluan kuitenkin tuoda esille myös sen, että nuorella on riittävästi työvuosia jäljellä ja hän tarvitsee myös lepoa opiskelulta. Emme siis saa pakottaa 14-16 -vuotiaita kesätöihin.

Liiaksi en voi nostaa esille myöskään vapaaehtoistyötä, sillä tämä kautta nuori saa paljon kokemuksia erilaisista yhteisöistä ja toimintatavoista sekä vastuunottoa hänelle annetusta tehtävästä. Vapaaehtoistyö voi poiketa myös erilaisia kesätyöpaikkoja, sillä mukana on myös aikuisia vapaaehtoisia, jotka pitävät silmänsä auki hyvistä tyypeistä ja tulevaisuuden tekijöistä.

Viimeisenä asiana haluan nostaa opiskelurauhan. Nuorelle tulee antaa mahdollisuus opiskella niin, että häntä ei vaadita huolehtimaan ”omaishoitajana” vanhemmistaan tai isovanhemmistaan.

Meidän yhteiskunnassamme pitäisi löytyä riittäviä apuja siihen, että nuori voi olla nuori ja keskittyä itsensä kehittämiseen.

Lasten liikkumattomuus on tulevaisuuden terveyspommi

Koululaisten Move-tutkimuksen (5.- ja 8.-luokkalaiset) tulokset julkaistiin viime viikolla, ja ne ovat todella karua luettavaa. Vuosi sitten tutkimukseen osallistui n. 45 000 koululaista ja nyt noin 60 000 koululaista. Liikuntatunneilla tehtyjen tulosten perusteella valtaosa koululaisista ei pääse edelleenkään kyykkyyn tai istumaan selkä suorassa lattialla. Opetushallituksen teettämä tutkimus kertoi myös karua totuutta liikkumattomuudesta, sillä vain kolmannes peruskoululaisista liikkuu suositusten mukaisesti eli tunnin päivässä.

Suomalaisten lasten ja nuorten liikkumattomuus on yhä suurempi ongelma. Päivittäinen askelten määrä on osalla niin alhainen, että se tulee lisäämään elintapasairauksia. Tästä on tulossa terveyspommi, josta yhteiskuntamme tulee kantamaan seurauksia vuosikymmeniä.

Viikonloppuna sain kunnian olla mukana Pohjanmaan Urheilugaalassa, jossa lasten liikkumattomuus nousi myös keskusteluihin. Ennen lapset kävelivät kaverin ovelta toiselle hakien kavereita leikkimään. Jos kaveri ei olut kotona niin sitten mentiin seuraavalle ovelle. Nykyään tilanne tarkastetaan etukäteen, sillä eihän turhan takia kannata liikkua. Tähän ilmiöön me aikuiset olemme varmasti myös syyllisiä, sillä moniko meistä menee yllättäen soittamaan ystävän ovikelloa. Luontaiseen liikkumiseen vaikuttaa myös kaveripiiri. Jos kaverit eivät mene koulun jälkeen lähipuistoon potkimaan palloa, pelaamaan pesistä, hyppäämään narua tai twistiä, niin harva lähtee aivan yksinkään liikkumaan. Urheiluseuratoiminnassa mukana olevat lapset liikkuvat pakollisten harjoitusten ajan. Muun ajan he haluavat hengailla kavereiden kanssa sosiaalisessa mediassa tai kauppakeskuksissa.

Tuoreiden mittaustulosten perusteella nykyisten viidesluokkalaisten kestävyyskunto on heikompi kuin edellisenä mittausvuonna. Ennen lapset kävelivät tai pyöräilivät kouluun, oli sitten kyseessä talvi tai kesä. Osassa kunnista julkinen liikenne on kehittynyt ja koululaisliput ovat lisänneet joukkoliikenteen käyttöä. Suomalaiset ovat myös vaurastuneet, ja monessa perheessä on kaksi autoa, tai lapsella on käytössä mopo tai mopoauto. Vanhemmat tekevät enenevissä määrin etätyötä, jolloin työaikatauluissa voidaan joustaa ja lapsia pystytään paremmin kuljettamaan kouluun ja harrastuksiin. Jos lapset kävelisivät päivittäin 2-3 kilometriä, se olisi Tommi Vasankarin sanojen mukaan “valtava kansanterveydellinen teko”.

Liikkuva Koulu -ohjelma on tuonut lisää liikettä koulupäiviin, mutta ainakaan Move-tuloksiin sillä ei näyttäisi olevan suoranaista vaikutusta. Tähän tarvitaan suurempaa yhteiskunnallista rakennemuutosta, mikä toteutettiin Islannissa. Islannissa 99 % lapsista harrastaa jotakin tarjolla olevista 571 aktiviteetista. Harrastukset alkavat heti koulun jälkeen, ja kunnat tarjoavat ilmaiseksi harrastustiloja. Tämä mahdollistetaan koko kansalta kerättävänä “harrasteverona”. Harrastusvalmentajat ovat koulutettuja ja heidän palkkatasonsa on sama kuin opettajien. Löytyisikö tästä mallista meille jotain?

Lasten heikko yleiskunto ei ole siis vain heidän syytään, vaan siitä vastuussa olemme me kaikki.

Linkki tutkimustuloksiin

Kun Juuson tapasin

Ringeten isä ja visionääri Juhani ”Juuso” Wahlsten täyttää tänään 80 vuotta. Tapasin tämän miehen ensimmäistä kertaa keväällä 2010 kun aloitin työt Ringetteliiton toiminnanjohtajana. Jo ensimmäisestä tapaamisesta lähtien oli selvää, että tällä miehellä on sydän paikallaan kun puhutaan naisurheilusta. Historia kertoo että tammikuussa 1979 Juuso toi ensimmäiset renkaat Aurajoen yhteiskoulun kentälle ja ensimmäistä peliä pelattiin jo maaliskuussa.

Juuso 2010

Juuso 2010 Ringeten MM-kisoissa, Tampereella (Kuva: Jouni Valkeeniemi, Pakkalan Mediatalo)

Juuso on ollut aina toiminnan mies. Olen käynyt hänen kanssaan lukuisia keskusteluja ringeten ideologiasta sekä siitä kuinka jääpelien tulisi tehdä yhteistyötä. Jos kaikki vetävät omaan suuntaansa niin lajit eivät kehity samalla tavalla. Hänen mukaansa voimme aina oppia uutta toisiltamme eikä pyörää kannata keksiä uudestaan.

Juuson sydän sykki naisurheilulle ja erityisesti ringetelle, mutta hän oli myös uranuurtaja jääkiekossa, jossa hänellä riittää meriittejä sekä pelaajana, valmentajana että lajin kehittäjänä että tukijana.

Ensimmäinen puhelumme alkoi suurin piirtein näin.

”Olen Juuso ja haluan onnitella sinua liiton toiminnanjohtajan pestistä. Minulla olisi sinulle paljon asioita, jotka liittyvät ringeten kehittämistyöhön ja toivon että voisimme tavata mahdollisimman pian. Ringetellä on paljon mahdollisuuksia, mutta nyt pitää tehdä asioita uudella tavalla ja näkyvämmin. Ennen kaikkea tulee lisätä jääkiekon kanssa tehtävää yhteistyötä, jotta jääpelit vahvistuvat entisestään. Lisäksi olen huolissani lasten liikkumisesta ja harjoitusten sisällöistä. Näihinkin asioihin minulla on paljon hyviä ideoita.”

Tämä puhelu oli tärkeä, sillä seitsemän vuoden ajan yritin polkea eteenpäin ringeten ilosanomaa ja rakentaa yhteistyötä eri jäälajien kanssa.

Kun puhelimessa näkyi että Juuso soittaa, niin piti varautua vähintään kahden tunnin puheluun. Juusolla on paljon hyviä oppeja ja neuvoja meille kaikille, joita kannattaa kuunnella.

The Hockey Coaching ABC -teos keräsi yhteen Juuson elämäntyön. Tämän opuksen keskeisin asioi oli jäänkäyttö. Jo liikunnanopettajana Juuson visio oli että ei jonoja vaan kaikki liikkuvat. Kirja on täynnä erilaisia harjoitteita, miten voidaan hyödyntää jäätä ja nämä harjoitteet sopiva monipuolisesti eri palloilulajeihin. Juuso myös muistutti siitä että monipuolinen harjoittelu eri pelivälineiden kanssa kehittää taitoja. Lasten ja nuorten tulisi harrastaa monipuolisesti, eikä keskittyä vain yhteen lajiin. Tällä saralla meillä on vielä paljon opittavaa.

Keväällä 2017 kun lopetin työni toiminnanjohtajana, olen pyrkinyt viemään Juuson oppeja eteenpäin seuratoiminnassa. Lajien välinen yhteistyö, lasten ja nuorten liikunnan lisääminen ovat prioriteettejä. Liikkumattomuudesta on tulossa kansanterveydellinen ongelma ja tälle on saatava muutos.

Tänään Juusoa juhlitaan kotikaupungissa Turussa TPS:n pelin yhteydessä.

Kiitos Juuso saamastani opista sekä lämpimät onnittelut juhlapäivänäsi.

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta

I wish you all Merry Christmas and a Happy New Year.

Anna aikaa itsellesi ja lähimmäisillesi joulupyhien aikana. Ulkoile, syö hyvin ja nuku riittävästi.

Spend some time with your family and closest ones but remember to give some time to yourself also. Enjoy the christmas spirit, sleep and eat well.

Kiitos kaikille lähimmäisilleni tästä vuodesta!

Christmas Reindeer
Christmas Reindeer

Kaukasten Juhlatalon itsenäisyysjuhla 6.12.

Kaukasten Juhlatalolla pidettiin Hyvinkään kaupungin toinen virallinen itsenäisyysjuhla, jossa olin tuomassa Hyvinkään kaupungin tervehdystä. Juhla oli lämminhenkinen ja juhlijoita oli paljon liikkeellä, sillä juhlimmehan sekä 100-vuotiasta Suomea että Hyvinkäätä. Hyvinkään Työväen Mieskuoro Taru Paasion johdolla, esittivät mm. Sibeluksen Finlandia Hymnin, joka herkisti viimeisenkin paikalla olevan kuulijan. Uudenkylän koulun oppilaat esittivät näytelmän Suomen kansallispuusta koivusta ja näytelmäkerho kertoi vaimon haku reissusta paikalliselle isännälle. Lämmin kiitos Kaukasten asukasyhdistykselle ja puuhanaiselle Tiina Lesoselle.

061217_perhe

***

Puheeni juhlassa

Arvoisat kuulijat,

Mitä on olla suomalainen satavuotiaassa Suomessa? Mistä meidät tunnistaa, mistä olemme ylpeitä – ja mihin olemme menossa?

Itsenäisyyspäivän juhlaa on perinteisesti vietetty juhlavassa, hartaassa ja arvokkaassa tunnelmassa, toisin kuin esimerkiksi Amerikassa, jossa tunnelma on hyvinkin riehakas.

Ajat kuitenkin muuttuvat ja tavat sen mukana. Me olemme nyt kokoontuneet tänne perinteiseen itsenäisyyspäiväjuhlaan ja moni meistä sytyttää illalla sinivalkoiset kynttilät ja seuraa Linnan juhlia.

Minulla oli kunnia osallistua Linnan juhliin vuosi sitten, kun Suomi oli voittanut viidennen peräkkäisen ringetten maailmanmestaruutensa kotikisoissa Helsingissä. Kutsu tuli täytenä yllätyksenä, sillä yleensä kutsuttuja ovat päävalmentaja ja kapteeni. Äitini itki vuolaasti puhelimessa, kun kerroin saaneeni kutsun. n eteen.

Viime lauantaina Suomi sai kuudennen perättäisen maailmanmestaruutensa Kanadassa ja mukana oli kolme hyvinkääläistä pelaajaa: Pauliina Auvinen, Elina Tahvanainen ja Mira Sydänmaa. Antakaamme heille raikuvat aplodit upeasta menestyksestä!!!

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden teema on Yhdessä. U seat ikoniset paikat maailmalla kunnioittavat sata vuotta täyttävää Suomea itsenäisyyspäivän tienoilla. Rooman Colosseum ja Niagaran putoukset Kanadassa valaistaan sinivalkoiseksi, kuten myös Globen-areena Tukholmassa, Belémin torni Portugalissa ja Maputon historiallinen Fortaleza-museolinnake Mosambikissa.

Olkaamme ylpeitä siitä, että saamme olla itsenäisiä. Kaikissa maissa itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys. Kysyin meidän italialaiselta vaihto-oppilaaltamme, että milloin te juhlitte itsenäisyyttä. Hän vastasi, että kesäkuun toinen, mutta meillä

ei varsinaisesti ole mitään juhlia, koska Italian itsenäistymisen historia on ollut niin monivaiheinen.

Vuodesta 1927 lähtien Itsenäisyyden liitto on kehottanut kansalaisia sytyttämään sinivalkoiset kynttilät Suomen itsenäisyyden kunniaksi itsenäisyyspäivän iltana kello 18.

Kun Suomi oli vielä osa Ruotsin kuningaskuntaa, kynttilöitä poltettiin kuningasperheen kunniaksi ja Venäjän vallan aikana keisariperheen merkkipäivien kunniaksi. Jääkäriliikkeen aikana kaksi kynttilää ikkunalaudalla viestitti, että talo on turvallinen majapaikka jääkäreille. Tänään me sytytämme kynttilät 100-vuotiaalle Suomelle ja kunnioituksena niille, jotka ovat tehneet tämän mahdolliseksi. Lämmöllä muistamme sotiemme sankareita, sotaveteraaneja, lottia ja rintamalla kaatuneita. Myös edesmenneet sotaveteraani ukkini Taisto ja sotaveteraani pappani Emil suorittivat omat taistelunsa maamme itsenäisyytemme eteen.

Lopuksi haluan ottaa esille meidän yhteisen valoisan tulevaisuutemme. Hyvinkää kehittyy ja voi hyvin. Tämän vuoden aikana olemme olleet esillä niin urheilun, kulttuurin kuin kehittyvän yritystoiminnankin kautta. Täällä on kohtuullisen turvallista ja päätöksentekomme on läpinäkyvää ja tasa-arvoista. Yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet alueella tapahtuviin asioihin ovat suuret, koska meillä arvostetaan yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä. Yhteisöllisyydestä hyötyvät kaikki: ihmiset saavat mielekästä tekemistä ja oppivat tuntemaan toisiaan, turvallisuuden tunne kasvaa ja yhdessä tekemisen ilo lisääntyy. Niin kuin tälläkin kyläyhteisöllä tänään.

Hyvät kuulijat, olkaamme ylpeitä suomalaisuudestamme. Tänään juhlistan tasavaltamme 100-vuotista syntymäpäivää yhdessä teidän, vanhempieni ja perheeni kanssa. Kuuden jälkeen sytytämme kaksi kynttilää ikkunalaudalle, katsomme Linnan juhlia ja kommentoimme kilvan sohvalta juhla-asuja. Kiitos järjestävälle taholle sekä teille osallistujille.

Haluan toivottaa Teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!