Isin tyttö

Vietin lapsuuteni Porissa ja elämäni pyöri pääosin urheilun parissa. Isi oli pikaluistelija ja itse harrastin taitoluistelua. Äiti piti huolta siitä että meillä oli ruokaa ja puhtaita vaatteita, sillä isi osasi keittää hyvää teevettä. Äidille soitettiin silloin kun oli hätä, mutta isin kanssa juostiin Vanhankartanon lenkkiä, hiihdettiin Susisuon majalle, pyöräiltiin Yyteriin ja rullaluisteltiin Vähäraumalla.

Isin kanssa elämä on ollut huoletonta, eikä tätä vaatimatonta nallekarhua saa hevillä suuttumaan. Vilkkaalle tytölle sattui ja tapahtui aina kaikenlaista, mutta isi totesi että pärjää elämässä kun kokeilee rajojaan. Isi on ollut aina vahva yhdistystoimija. Hän on ollut mukana Porin Tarmossa ja Tarpojissa. Monilajiseura Porin Tarmo onkin minun kasvattajaseurani ja olen saanut sieltä hyvät eväät yhdistys- ja järjestötoimintaan. Porin tarmossa toiminut Ukki Vuolas oli yksi niistä vaikuttajista, joita arvostin nuoruudessani. Jotenkin hän muistutti omaa ukkiani, joka oli poliisi ja Ratsulan mannekiini. Melkoinen yhdistelmä tämäkin, mutta karismaa riitti niin paljon että tämäkin onnistui.

Isi toimi pitkään Porin Tarmossa erilaisissa kuntourheilujaoston tehtävissä ja taisi olla muissakin jaostoissa vuosien varrella. Vuosittainen Pori-Rauma haastepyöräily oli tärkeä asia isille. Hän kävi viikoittain katsomassa että vihot olivat paikoillaan, että varmasti voittaisimme Rauman. Kynät olivat kuulemma aina viety ja niitä piti olla reilusti mukana kun lähti tarkistuskierrokselle. Tietenkään hän ei tehnyt näitä tarkistuskierroksia autolla vaan pyörällä että kunto kasvaisi.

Isillä oli iso palkintokaappi, jota ihailin lapsuudessani. Palkintoja oli tullut sekä pikaluistelusta että kuntourheilutapahtumista. Pori-Rauma juoksu oli tärkeä ja siinä oltiin joka vuosi. Jälleen kerran raumalaiset oli ehdottomasti pakko voittaa joka vuosi.

Kolme koota: Kannusta, kuljeta ja kustanna oli tapa jolla perheeni oli mukana harrastustoiminnassa. Isi ei ole koskaan puuttunut valmennukseen, mutta silloin tällöin hän joutui ”potkimaan persuksille”, että urheilusuoritukset olisivat olleet vähän parempia.

Isin rauhallisuus on ollut hyve, jota olen aina toivonut itselleni. Hän harkitsee ja puntaroi tarkkaan ennen kuin tekee seuraavan liikkeen.

Isäinpäivää emme ole viettäneet vuosiin yhdessä, koska hän on syksyt ja keväät Espanjassa. Kiitos isille näistä vuosista ja toivottavasti niitä on vielä monta edessä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.