Elämää omassa kuplassa

Kotona kaikki istuvat eri huoneissa ja katsovat omaa elokuvaa tai surffaavat netissä. Koirat kuljeskelevat huoneesta toiseen hakien huomiota ja hellyyttä. Kun lapsi kasvaa teini-ikäiseksi, hän ei enää tarvitse aikuisten juttuseuraa, koska vanhemmat ovat liian seniilejä ymmärtämään nuorten juttuja. Kun olet asunut saman ihmisen kanssa yli 20 vuotta niin juttujen aiheet alkavat loppua. Automatkat ajetaan hiljaisuuden vallitessa, kun jokainen kuuntelee omaa musiikkia kuulokkeilla. Kuulostaako tutulta!

Tämäkö on nykyajan perhe-elämää. Eletään jokainen omassa pienessä kuplassa kotona ja eletään ystävien tai harrastusten kautta. Teinit elävät kavereiden kautta, koska he ovat “laumaeläimiä”. Lähtevät aamulla kouluun ja tulevat kotiin illalla harrastuksien tai kavereiden kanssa hengailujen jälkeen. Aikuisen työpäivä on keskimäärin 10 h matkoineen, mutta nuorella tämä voi olla yli 12 h. Syynä voi olla se että harrastukset voivat viedä aikaa tai nuori ei muuten vain viihdy kotona, koska perhe ei löydä yhteisiä asioita kaiken kiireen keskellä. Aikuiset elävät harrastusten, työn tai ystävien kautta. Perhe yhteisönä on selvästi menettänyt merkityksensä. Onko sillä sitten oikeasti väliä jos jokainen haluaa elää omassa kuplassa ja tehdä vain itselleen tärkeitä asioita. Tarvitseeko ihminen sittenkään muuta kuin työnsä, joka pitää ihmisen kiireisenä.

Entä kun työ ei pidäkään sinua enää kiireisenä 24/7 ja huomaat yhtäkkiä, että sinulle jää vapaa-aikaa. Kymmenen työnarkomaanivuoden jälkeen sinulla ei ole perhettä tai ystäviä vaan ainoastaan itsesi, jonka kanssa olet elänyt työkuplassa pelastaaksesi maailmaa. Kukaan ei ole korvaamaton!

Kun ihmisten elämäntilanteet muuttuvat niin yhtäkkiä läheisten merkitys lisääntyykin. Vaihdat työpaikkaa ja huomaat että sinun ei tarvitse enää tehdä päivittäin ylitöitä tai viikonloput ovat vapaana. Kotona seinät kaatuvat päälle kun työ ei enää ohjaakaan elämääsi. Lähdet kirimään kiinni menetettyä elämää viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Samalla huomaat että ystäväsi ovat kadonneet ja jäljelle ovat jääneet puolitutut FB-kaverisi. Mikä avuksi?

Toiset hakeutuvat mukaan yhdistystoimintaan, jossa löytää kaltaisiaan. Nämä voivat olla mm. urheiluseuroja, aatteellisia tai poliittisia yhdistyksiä. Yhdistystoiminnan kautta saat lisää voimaa, uuden ystäväpiirin tai verikoston jonka kanssa voit keskustella sinua kiinnostavista teemoista.

Kuten moni tietääkin olen ollut aina aktiivi yhdistystoimintaa pääsyy siihen on ollut auttaa niitä kehittymään. Toisille tämä on kutsumus, kun taas toisille täysi kummajainen. Yhdistystoiminta on vienyt paljon aikaa, mutta se on tuonut mukanaan laajan verkoston, tuttuja sekä edesauttanut päästä vaikuttamaan asioihin. Itse suosittelen lämpimästi toimimaan aktiivisesti erilaisissa yhdistyksissä.

Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset on tuonut minulle yhteisön, jossa pääsen osallistumaan mukaviin jäsentapahtumiin, verkostoitumaan, kouluttautumaan sekä vaikuttamaan myyjän ja markkinoijan arkeen.

Kokoomusnaiset ovat tuoneet minulle mahdollisuuden vaikuttaa naisten asemaan niin kotona kuin työelämässäkin. Samalla olen päässyt rakentamaan kuntalaisille parempia olosuhteita niin liikunnan, kulttuurin kuin sotenkin parissa.

Urheiluseurojen kanssa olen pystynyt vaikuttamaan lasten ja nuorten liikkumattomuuteen, joka on tulevaisuuden yksi isoista kansanterveydellisistä ongelmista.

Yhdistystoiminta ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että perhe on rakas. Jokaisen tulee antaa ja saada riittävästi rakkautta ja aikaa perheelle ennen kuin aika on ajanut ohi! Lapset, kumppani ja karvakamut tarvitsevat huomiota vaikka eivät sitä aina myönnäkään. Kannustan jokaista keskustelemaan läheistensä kanssa kerran päivässä, sillä se ei ole keneltäkään pois. Jos ajan löytäminen on vaikeaa, niin merkitse se kalenteriisi!!!

#välitämme❤️

Tarvitaan asiantuntijuutta ja uskallusta

Uudenmaan liiton ylin päätösvalta on maakuntavaltuustolla ja vuonna 2017 aloittaneessa valtuustossa on 80 edustajapaikkaa. Valtuuston jäsenet ovat Uudenmaan kunnanvaltuustojen edustajia, mutta jäsenenä ei voi olla varavaltuutettu. Miksi näin? Tähän kysymyksen en ole saanut mitään muuta järkevää vastausta, kuin että näin on tehty aina ennenkin. Tähän asiaan tarvitaan muutosta, koska varavaltuutetuilla on varmasti samanlaista osaamista tai kehittämistahtoa kuin valtuutetuillakin.

Erityisesti nyt kun sote-kenttä on muutoksessa niin paikat tulisi jakaa osaamisen, innokkuuden ja asiantuntijuuden mukaan. Tästä syystä jokaisen puolueen tulisi tehdä hartiavoimin töitä sen eteen, että löydetään todellisia asiantuntijoita maakuntiin. Ehdokkaiden tulisi olla henkilöitä, jotka työskentelevät sote puolen asiantuntijatehtävissä. Ehdokkaiksi ei siis haluta kansanedustajia tai nykyisiä kunnanvaltuutettuja, jotka ovat muutenkin jo ylikuormitettuja.

Ehdokkaiksi haluavien tulisi enemmän kuunnella, keskustella, observoida ja lukea sote-aineistoja, jotta he pääsisivät sisällä myös sote-alan kliinisten työntekijöiden arkeen. Pelkkä hallinnollinen osaaminen ei riitä kehittämään maakunta-asioita. Maakunnissa tulisi olla sekä kliinisen työn, tietojärjestelmien että hallinnollisen työn osaajia, jotta saataisiin mahdollisimman laaja näkökulma eri haasteisiin – ja niitähän riittää. Kunhan nyt ensimmäiseksi sosiaali- ja terveystoimi näkisivät toistensa kirjaukset sekä perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito.

Tänään 14.10. Aamupostissa oli Miia Nahkurilta tärkeä nosto sote:sta, joka käytännössä on kuihtunut TE kokonaisuuteen.  SO puolella moni asia on paljon pidemmällä kuin TE puolella, kuten esim. tiedon hallinta ja potilaan kokonaisvaltainen hoito. Tästä saimme kuulla mm. kevään ATK-päivillä johtaja Pirjo Marjamäen puheenvuorossa.

Miten sitten tästä eteenpäin kohti maakuntavaaleja? Jokaisen sote-alan asiantuntijan olisi hyvä pohtia kenet haluaisi näistä asioista päättävän? Jokainen kuntalainenkin voi tehdä rekrytointia tällä saralla, sillä jokainen puolue tarvitsee hyviä ehdokkaita.

Etätyön ja droppauksen arkea

Monessa organisaatiossa on lisääntynyt droppaus ja tutkimustulokset ovat osoittaneet, että tästä on enemmän haittoja kuin hyötyjä. Erityisesti sellaisissa organisaatioissa, joissa tehdään tiimeissä työtä niin droppaus ei ole tuottavaa. Pikaviestien ja meilien lisääntyminen haittaavat työntekoa, koska vastausaika pitenee, kun tätä vertaisi siihen, että tiimi istuisi samassa pöytäkokonaisuudessa.

Toki jokaisella tiimillä on erilaisia rooleja ja joskus tarvitaan myös kirjoitusrauhaa. Tällöin voi laittaa hyvällä omalla tunnolla luurit korviin ja nauttia musiikin sulosoinnuista. Tällaisissa tilanteissa olisi ehkä kuitenkin parempi toteuttaa etäpäivä ja kirjoittaa siellä kaikessa rauhassa ja sopia tiimin kanssa ajankohta, että käydään läpi juoksevat asiat.

Kaikki työnantajat eivät valitettavasti ymmärrä etäpäivän hyötyjä, jolloin työntekijä on tuottavimmillaan. Ne työnantajat jotka tiukentavat otteita tehtävien etätyöpäivien määrään, eivät selvästikään luota työntekijäänsä. Jos luottamusta ei synny, niin hyvästä työilmapiiristä tai tuottavuudesta ei kannata tällöin haaveilla.

Tänä päivänä monella työntekijällä on suhteellisen kapea vastuualue, niin tekemättä jättäminen näkyy työnteossa välittömästi. Lapsiperheissä tilanteet muuttuvat, kun harrastuksen alkavat usein jo klo 14.00, niin tällöin tarvitaan joustoa myös työajoissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työpäivä päättyisi tähän, kun lapsi on saatu harrastukseen.

Jos esimies osaa käyttää pilvipalvelua, niin hän näkee myös sieltä mitä dokumentteja työntekijä on käsitellyt päivän aikana ja pääsee näin kiinni alaistensa päivittäisiin rutiineihin.

Lopuksi haluan otata esille vielä flunssakauden ja bakteerien leviäminen. Jokin aika sitten lehdessä käsiteltiin ostoskärryjen puhtautta ja niiden aiheuttamaa epähygieniaa. Itse haluan nostaa myös droppaukseen liittyvät yhteiset hiiret ja näppäimistöt. Mielestäni on edesvastuutonta, että työnantaja suosittelee droppaamaan työpisteeltä toiselle flunssakauden aikana. Kuvitelkaa se bakteerien määrä, joka näppikselle jää päivän aikana. Valitettavan usein näkee myös näitä sokerihiiriä ja näppäimistöjä, kun toiset eivät muist,a että välineet ovat yhteisessä käytössä.

On droppaamisesta toki hyötyjä, mutta niiden edut ovat huomattavasti vähäisemmät kuin haitat. Opit tuntemaan paremmin työyhteisösi ja kuulet varmasti uusimmat juorut, kun droppaa työpisteeltä toiselle. Onko vuorovaikutussuhteiden kehittäminen kuitenkaan niin tärkeä, että se haittaa omaa hyvinvointia tai terveyttä?