Harrastustakuu

Harrastustakuun suunnittelu yhdessä opetustoimen ja kolmannen sektorin kanssa on tärkeää, jotta jokaisella lapsella on yhdenvertainen mahdollisuus harrastamiseen. Liikkumattomuus lapsuudessa ennustaa liikkumatonta elintapaa aikuisena ja sairaspoissaolojen lisääntymistä. Lisäksi liikunnan, kulttuurin tai kädentaitojen harrastaminen ehkäisee tunnetusti lasten ja nuorten syrjäytymistä.

Hallituksen kärkihankkeissa on huomioitu lasten liikunta ja tavoitteena lisätä tunti lisää liikettä koulupäivään. Määrä sinällään ei riitä vielä mihinkään, sillä lasten luontainen liikkuminen, kuten pyöräily ja kävely ovat vähentyneet merkittävästi. Tämän huomaa erityisesti talvisaikaan, kun koulujen pihoilla käy autoralli tai bussipysäkit ovat täynnä. Martista on Tapainlinnan kouluun pari kilometriä, mutta tätäkin matkaa taitetaan bussilla.

Harrastamiseen ja liikkumiseen käytettäviä kerhotoiminnan määrärahoja on vähennetty lähes 4,5 milj. sitten vuodesta 2015. Samaan aikaan kerhotoiminnan maksujen enimmäismääriä on korotettu. Vaikkakin akuutti taloustilanne on haasteellinen, niin kuntapäättäjien tulisi huomioida tämä toiminta ennaltaehkäisevänä ja tulevaisuutta turvaavana panostuksena. Miltä näyttävät tulevaisuuden teräsmummot –ja –vaarit jos liikkumisen vähentymisen trendi jatkuu samanlaisena.

Lapselle tärkeitä toimintaympäristöjä ovat koti, varhaiskasvatus ja koulu. Kunnan tulee huolehtia, että lähiliikuntapaikat ovat hyvien pyöräteiden ja julkisen liikenteen läheisyydessä. Keskeistä on myös selvittää mitkä ovat harrastustilojen käyttöasteet niin liikunnalle, kulttuurille kuin kädentaidoillekin, jotta käyttöasteet olisivat mahdollisimman korkeat. Tässäkin korostuu opetustoimen ja kolmannen sektorin välinen saumaton yhteistyö.

Jyväskylässä on käytössä nettipalvelu Liikuntalaturi, jossa on mukana 11 yhdistystä, jotka tarjoavat 13-19 –vuotiaille maksutonta liikuntaa. Löytyisikö tästä malli meille Hyvinkäälle, toteuttaa lapsille ja nuorilla harrastustoimintaa yhteistyössä opetustoimen, sosiaalitoimen sekä kulttuuri- ja vapaa-aikatoimen kanssa.

Liikkuva koulu –toiminnassa on mukana 15 peruskoulua. Koulut ovat jättäneet omia ”lupauksia” liikkuvakoulu.fi sivustolle, mutta harmikseni huomasin, että monessa koulussa on käytetty termiä ”pyritään”. Tällaisella ”lupauksella” ei kyllä tavoitteita saavuteta. Sivuston mukaan Pohjoispuiston koulussa järjestetään välituntisin turnauksia ja liikuntahaastekisoja. Hyvinkäänkylän koulussa välitunteja on pidennetty, oppitunneilla käytetään monipuolisia työskentelytapoja sekä hellä on käytössä ”välituntivälinekioski”. Tämä on hyvä alku mutta lisää liikettä –kaivataan edelleen.

Itse muistan vaihto-oppilasvuodeltani sen, että pidimme talvitreenit lukion käytävillä. Koulussa oli oma kuntosali ja nopeutta treenasimme koulun portaikossa ja käytävillä. Aina olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta koulu pärjäsi hyvin mm. yleisurheilussa. Olen aivan varma, että opetustoimen kanssa tehtävää yhteistyötä pystytään lisäämään ja harrastustiloja löytyy, jos halua löytyy.

Isin tyttö

Vietin lapsuuteni Porissa ja elämäni pyöri pääosin urheilun parissa. Isi oli pikaluistelija ja itse harrastin taitoluistelua. Äiti piti huolta siitä että meillä oli ruokaa ja puhtaita vaatteita, sillä isi osasi keittää hyvää teevettä. Äidille soitettiin silloin kun oli hätä, mutta isin kanssa juostiin Vanhankartanon lenkkiä, hiihdettiin Susisuon majalle, pyöräiltiin Yyteriin ja rullaluisteltiin Vähäraumalla.

Isin kanssa elämä on ollut huoletonta, eikä tätä vaatimatonta nallekarhua saa hevillä suuttumaan. Vilkkaalle tytölle sattui ja tapahtui aina kaikenlaista, mutta isi totesi että pärjää elämässä kun kokeilee rajojaan. Isi on ollut aina vahva yhdistystoimija. Hän on ollut mukana Porin Tarmossa ja Tarpojissa. Monilajiseura Porin Tarmo onkin minun kasvattajaseurani ja olen saanut sieltä hyvät eväät yhdistys- ja järjestötoimintaan. Porin tarmossa toiminut Ukki Vuolas oli yksi niistä vaikuttajista, joita arvostin nuoruudessani. Jotenkin hän muistutti omaa ukkiani, joka oli poliisi ja Ratsulan mannekiini. Melkoinen yhdistelmä tämäkin, mutta karismaa riitti niin paljon että tämäkin onnistui.

Isi toimi pitkään Porin Tarmossa erilaisissa kuntourheilujaoston tehtävissä ja taisi olla muissakin jaostoissa vuosien varrella. Vuosittainen Pori-Rauma haastepyöräily oli tärkeä asia isille. Hän kävi viikoittain katsomassa että vihot olivat paikoillaan, että varmasti voittaisimme Rauman. Kynät olivat kuulemma aina viety ja niitä piti olla reilusti mukana kun lähti tarkistuskierrokselle. Tietenkään hän ei tehnyt näitä tarkistuskierroksia autolla vaan pyörällä että kunto kasvaisi.

Isillä oli iso palkintokaappi, jota ihailin lapsuudessani. Palkintoja oli tullut sekä pikaluistelusta että kuntourheilutapahtumista. Pori-Rauma juoksu oli tärkeä ja siinä oltiin joka vuosi. Jälleen kerran raumalaiset oli ehdottomasti pakko voittaa joka vuosi.

Kolme koota: Kannusta, kuljeta ja kustanna oli tapa jolla perheeni oli mukana harrastustoiminnassa. Isi ei ole koskaan puuttunut valmennukseen, mutta silloin tällöin hän joutui ”potkimaan persuksille”, että urheilusuoritukset olisivat olleet vähän parempia.

Isin rauhallisuus on ollut hyve, jota olen aina toivonut itselleni. Hän harkitsee ja puntaroi tarkkaan ennen kuin tekee seuraavan liikkeen.

Isäinpäivää emme ole viettäneet vuosiin yhdessä, koska hän on syksyt ja keväät Espanjassa. Kiitos isille näistä vuosista ja toivottavasti niitä on vielä monta edessä!

Suomi on työryhmien ja yhdistysten luvattu maa

Viime päivinä on keskusteltu siitä minkä verran kenenkin kuuluisi saada palkkaa tekemästään työstä. Erityisesti on otettu kantaa julkishallinnon ja yhdistysten palkkoihin. Samalla on nostettu huomioita siitä kuinka paljonko pienen yhdistyksen johtajalla tai kunnanjohtajalla on vähemmän vastuuta kuin isomman. Monesti unohdetaan se asia että että isommassa organisaatiossa on enemmän toimihenkilöitä ja johtajan ei tarvitse välttämättä olla moniosaaja. Sitä vastoin pienessä organisaatiossa, jossa on alle viisi henkilöä töissä johtajan tulee hoitaa edunvalvonta, edustustehtävät, vastata talous- ja henkilöstöhallinnosta sekä myynti- ja markkinointitehtävistä. Olet sitten töissä missä tahansa organisaatiossa johtajana niin sinulla ei ole työaikaa vaan olet tavoitettavissa 24/7. Loppujen lopuksi johtajan selkänahasta ne puuttuvat eurot kaivetaan tai tarvittaessa johtaja laitetaan vaihtoon jos tulosta ei synny.

Johtajan tehtävänä on vastata siitä, miten yhdistysten päätöksiä tehdään ja miten niistä tiedotetaan. Jokaisessa yhdistyksessä tulisi olla toimintalinja, jossa kuvataan yhdistyksen päätöksentekoprosessi sekä ohjeistuksen yhdistyksen toiminnalle niin taloushallinnon kuin viestinnänkin osalta. Hyvän hallintotavan mukaista on että yhdistyksen viralliset  dokumentit tulisi jäsenistön nähtävillä.. Lisäksi suositellaan sitä että hallituksen tekemistä päätöksistä olisi syytä laittaavähintään yhteenvetoa jäsenistölle, jos pöytäkirjaa sellaisenaan ei lähetetä. Urheiluseuroissa tämä toiminta on parantunut viime vuosina, koska liikunnan kattojärjestöt ovat ottaneet tähän kantaa Seuratoiminnan kehittämisen ja Hyvä Hallintotapa -koulutusohjelmien kautta. Entä poliittiset puolueet, ammattiyhdistykset ja niiden jäsenjärjestöt. Mielestäni näidenkin toiminnan tulisi olla avointa jäsenistölle muulloinkin kuin yhdistysten vuosikokouksen yhteydessä.

Lopuksi haluan nostaa esille yhden tärkeimmistä asioista päätöksenteossa. Kun olet jonkin yhdistyksen hallituksessa, kaupungin lautakunnassa tai muissa luottamustehtävissä, niin paneuduthan taustamateriaaliin riittävästi että olet kykenevä tekemään ratkaisuja mahdollisimman laajaan taustatietoon ja faktaan pohjautuen. Suomi on luvattujen yhdistysten, työryhmien ja lautakuntien maa ja me emme tarvitse yhtään ”viineriosastoa” enää tekemään päätöksiä puolestamme. Jos jaksoit lukea näin pitkälle niin nyt tiedät syyn miksi päätin lähteä kuntavaaliehdokkaaksi. Itse lupaan perehtyä ja selvittää kaiken mahdollisen taustamateriaalian ja kuunnella ihmisiä ennen kuin teen päätöksiä.

Innosta ja innostu

Viikonloppuna yritysjohtaja Petteri Kilpinen oli puhumassa Kaukalopallo- ja Ringetteliiton  jäsenseuroille yhteisöllisyydestä ja innostavasta ilmapiiristä. Petteri on viiden pojan isä ja viikossa on parhaimmillaan 32 lähtöä treeneihin lasten kanssa. Hän ei koe tätä rasitteena vaan automatka on lasten kanssa yhdessä vietettyä aikaa, jolloin vaihdetaan päivän kuulumisia.

Urheilu on menettänyt ääntään viime vuosina. Yksi syy on siinä että toimintaa on jatkettu samalla intensiteetillä, eikä huomioitu riittävää kehitystä. Olemme tulossa erinomaisuudesta kohti hyvää tasoa. Toinen syy on se että miten me itse puhumme urheilusta. Teemme vapaaehtoistyötämme intohimolla ja rakkaudella, mutta samaan hengenvetoon syytämme ympäristöämme siitä miten huonosti meillä menee. Käytännössä me sahaamme omaa jalkaamme, eikä kasvu ja kehitys ole mahdollista. Kolmas asia johon me sorrumme usein on että kyllä se JOKU muu ottaa tämän vastuulleen. Tähän on vain yksi hyvä lääke: Tee se itse! Ylpeydellä, Innolla ja Intohimolla! Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että yhden ihmisen pitäisi kantaa koko kuorma, vaan jakaa tehtävisä jokiasen osaamistason ja halun mukaisesti. Neljäntenä huomiona on se, että me käytämme vain osan meidän kyvyistämme. Potentiaalia olisi neljä kertaa enemmän jos me vain haluaisimme tarttua siihen.

Itse olen elänyt aikakautta, jolloin vapaaehtoistyö ja kansalaistoiminta oli arvo ja itsestäänselvyys. Vanhemmillani oli luontaista osalllistua seuratoimintaan. Kokoonnuimme säännöllisesti eri seuraihmisten luona viettämässä vapaa-aikaa ja suurin osa omista ystävistäni tulivat myös urheiluseuran sisältä. Meidän Porin Tarmon Taitoluistelijoilla oli oma kulttuuri ja me elimme ja hengitimme sitä yhdessä. Vaikka jäällä me luistelijat kilpailimme toisiamme vastaan niin vapaa-ajalla niin me luistelijat kuin vanhemmat teimme talkootöitä yhdessä seuran eteen.

Ikuiset riitelyt seurojen sisällä heijastuvat lapsiin ja nuoriin. Seuroissa tulisi ottaa kantaa enemmän prosesseihin eikä kohdistaa asioita ihmisiin. Kilpinen korosti omassa esityksessään myös sitä että palaute tulee antaa heti ja sen tulisi olla jotain muuta kuin yltiö postiviista tai negatiivista. Kukaan ei kehity siitä että sanoo hyvä tai huono. Jäsennelty palaute antaa eniten ja sen perusteella pystyy kehittämään omaa toimintaansa.

Vaikka seuratyö perustuukin lähes 100 % vapaaehtoitoimintaan niin vastuussa olevilta luottamushenkilöiltä odotetaan vastuiden mukaista toimintaa. Suunniteltu ja johdonmukainen toiminta auttaa kasvamaan ja kehittymään. Muista positiivinen  lopetus kaikissa tilanteissa. Näin asiat eivät jää kolkuttamaan takaraivoon kun suljet hallin oven lähteäksesi kotiin.

#tehtävänanto #vastuunotto #palautteenanto #ylpeys #intohimo #innokkuus #yhteisöllisyys #vapaaehtoisuus

Kiitos @PetteriKilpinen kun annoit minulle voimaa tähänkin viikkoon!