Nuoren tie kohti omaa työuraa

Media on ottanut vahvasti kantaa lasten liikkumattomuuteen ja ikäihmisten hyvinvointiin. Tähän väliin jää vielä nuoret, nuoret aikuiset sekä keski-ikäiset. Vaikka väestömme ikääntyy, niin nuorissa on tulevaisuus.

Meidän tulee luoda nuorille mahdollisuus opiskella, harrastaa ja tutustua työelämään. Opiskelun tulee säilyä kohtuuhintaisena, jota jokaisella on mahdollisuus valita itselle sopiva jatko-opiskelupaikka peruskoulun jälkeen. Meidän tulee pitää huolta myös siitä, että opiskelu on laadukasta ja tunneilla ollaan läsnä. Eräskin opiskelija kertoi juuri lukevansa yliopistossa saksan kieltä, mutta heillä ei ole varsinaisia tunteja vaan tämäkin opiskelu toteutetaan projektitehtävien kautta. Samaa kuulee myös liiketalouden suunnasta. Parasta näissä projektitehtävissä on kuitenkin se, että opiskelijat pääsevät toteuttamaan näitä käytännössä asiakkaiden kanssa. Toki yliopistomaailmassa on edelleen vallallaan se, että tehdään suunnitelmia, mutta ei päästä oikeastaan toteuttamaan niitä. Miten nuori voi tietää pelkästä arvosanasta onko projekti onnistunut?

Itselläni oli hyvin selkeä näkemys siitä miksi valitsin aikoinani ammattikorkean enkä yliopistoa. Minulle oli tärkeää päästä tekemään liiketalouteen, tuotekehitykseen ja markkinointiin liittyviä tehtäviä käytännössä. Ensimmäinen kouluprojektini liittyi vuoden 2000 Kalevan Kisojen kisailmeeseen ja toinen tapahtumakokemukseni oli 2001 Hiihdon MM-kisat. Tällaista tapahtumakokemusta en olisi pystynyt ikinä saamaan yhdestäkään oppikirjasta, vaan käytännön kautta. Tästä syystä mieltäni lämmittää erityisesti se, että sekä mediatalot että tapahtumajärjestäjät tekevät yhteistyötä oppilaitosten kanssa.

Työelämään tutustuminen lähtee monesti TET-harjoittelun ja vapaaehtoistyön kautta. Jokainen nuori tarvitsee TET-harjoittelussa todellisia työelämän kokemuksia, jotta pystyvät arvioimaan mikä heitä kiinnostaa tulevaisuudessa. TET-harjoittelujaksoja pitäisi lisätä merkittävästi, että kokemuksia saadaan mahdollisimman monesta työtehtävästä. TET-harjoittelu vaatii yritykseltä myös panostuksia, mutta tämä panostus voi tulla moninkertaisena takaisin, kun nuori on valmis työelämään opintojensa päätyttyä.

Kesätyöpaikkojen tarjonta on kasvanut vuosittain ja niihin on kehitetty myös kesätyöseteli, joka on auttanut montaa nuorta tutustumaan työelämään. Moni nuori haluaa omaa taskurahaa yhä nuorempana ja osa yrityksistä ottavat jo 14-vuotiaita kevyisiin töihin. Vaikkakin nuorten kesätyöpaikat lisääntyvät niin haluan kuitenkin tuoda esille myös sen, että nuorella on riittävästi työvuosia jäljellä ja hän tarvitsee myös lepoa opiskelulta. Emme siis saa pakottaa 14-16 -vuotiaita kesätöihin.

Liiaksi en voi nostaa esille myöskään vapaaehtoistyötä, sillä tämä kautta nuori saa paljon kokemuksia erilaisista yhteisöistä ja toimintatavoista sekä vastuunottoa hänelle annetusta tehtävästä. Vapaaehtoistyö voi poiketa myös erilaisia kesätyöpaikkoja, sillä mukana on myös aikuisia vapaaehtoisia, jotka pitävät silmänsä auki hyvistä tyypeistä ja tulevaisuuden tekijöistä.

Viimeisenä asiana haluan nostaa opiskelurauhan. Nuorelle tulee antaa mahdollisuus opiskella niin, että häntä ei vaadita huolehtimaan ”omaishoitajana” vanhemmistaan tai isovanhemmistaan.

Meidän yhteiskunnassamme pitäisi löytyä riittäviä apuja siihen, että nuori voi olla nuori ja keskittyä itsensä kehittämiseen.

Lasten liikkumattomuus on tulevaisuuden terveyspommi

Koululaisten Move-tutkimuksen (5.- ja 8.-luokkalaiset) tulokset julkaistiin viime viikolla, ja ne ovat todella karua luettavaa. Vuosi sitten tutkimukseen osallistui n. 45 000 koululaista ja nyt noin 60 000 koululaista. Liikuntatunneilla tehtyjen tulosten perusteella valtaosa koululaisista ei pääse edelleenkään kyykkyyn tai istumaan selkä suorassa lattialla. Opetushallituksen teettämä tutkimus kertoi myös karua totuutta liikkumattomuudesta, sillä vain kolmannes peruskoululaisista liikkuu suositusten mukaisesti eli tunnin päivässä.

Suomalaisten lasten ja nuorten liikkumattomuus on yhä suurempi ongelma. Päivittäinen askelten määrä on osalla niin alhainen, että se tulee lisäämään elintapasairauksia. Tästä on tulossa terveyspommi, josta yhteiskuntamme tulee kantamaan seurauksia vuosikymmeniä.

Viikonloppuna sain kunnian olla mukana Pohjanmaan Urheilugaalassa, jossa lasten liikkumattomuus nousi myös keskusteluihin. Ennen lapset kävelivät kaverin ovelta toiselle hakien kavereita leikkimään. Jos kaveri ei olut kotona niin sitten mentiin seuraavalle ovelle. Nykyään tilanne tarkastetaan etukäteen, sillä eihän turhan takia kannata liikkua. Tähän ilmiöön me aikuiset olemme varmasti myös syyllisiä, sillä moniko meistä menee yllättäen soittamaan ystävän ovikelloa. Luontaiseen liikkumiseen vaikuttaa myös kaveripiiri. Jos kaverit eivät mene koulun jälkeen lähipuistoon potkimaan palloa, pelaamaan pesistä, hyppäämään narua tai twistiä, niin harva lähtee aivan yksinkään liikkumaan. Urheiluseuratoiminnassa mukana olevat lapset liikkuvat pakollisten harjoitusten ajan. Muun ajan he haluavat hengailla kavereiden kanssa sosiaalisessa mediassa tai kauppakeskuksissa.

Tuoreiden mittaustulosten perusteella nykyisten viidesluokkalaisten kestävyyskunto on heikompi kuin edellisenä mittausvuonna. Ennen lapset kävelivät tai pyöräilivät kouluun, oli sitten kyseessä talvi tai kesä. Osassa kunnista julkinen liikenne on kehittynyt ja koululaisliput ovat lisänneet joukkoliikenteen käyttöä. Suomalaiset ovat myös vaurastuneet, ja monessa perheessä on kaksi autoa, tai lapsella on käytössä mopo tai mopoauto. Vanhemmat tekevät enenevissä määrin etätyötä, jolloin työaikatauluissa voidaan joustaa ja lapsia pystytään paremmin kuljettamaan kouluun ja harrastuksiin. Jos lapset kävelisivät päivittäin 2-3 kilometriä, se olisi Tommi Vasankarin sanojen mukaan “valtava kansanterveydellinen teko”.

Liikkuva Koulu -ohjelma on tuonut lisää liikettä koulupäiviin, mutta ainakaan Move-tuloksiin sillä ei näyttäisi olevan suoranaista vaikutusta. Tähän tarvitaan suurempaa yhteiskunnallista rakennemuutosta, mikä toteutettiin Islannissa. Islannissa 99 % lapsista harrastaa jotakin tarjolla olevista 571 aktiviteetista. Harrastukset alkavat heti koulun jälkeen, ja kunnat tarjoavat ilmaiseksi harrastustiloja. Tämä mahdollistetaan koko kansalta kerättävänä “harrasteverona”. Harrastusvalmentajat ovat koulutettuja ja heidän palkkatasonsa on sama kuin opettajien. Löytyisikö tästä mallista meille jotain?

Lasten heikko yleiskunto ei ole siis vain heidän syytään, vaan siitä vastuussa olemme me kaikki.

Linkki tutkimustuloksiin

Kun Juuson tapasin

Ringeten isä ja visionääri Juhani ”Juuso” Wahlsten täyttää tänään 80 vuotta. Tapasin tämän miehen ensimmäistä kertaa keväällä 2010 kun aloitin työt Ringetteliiton toiminnanjohtajana. Jo ensimmäisestä tapaamisesta lähtien oli selvää, että tällä miehellä on sydän paikallaan kun puhutaan naisurheilusta. Historia kertoo että tammikuussa 1979 Juuso toi ensimmäiset renkaat Aurajoen yhteiskoulun kentälle ja ensimmäistä peliä pelattiin jo maaliskuussa.

Juuso 2010

Juuso 2010 Ringeten MM-kisoissa, Tampereella (Kuva: Jouni Valkeeniemi, Pakkalan Mediatalo)

Juuso on ollut aina toiminnan mies. Olen käynyt hänen kanssaan lukuisia keskusteluja ringeten ideologiasta sekä siitä kuinka jääpelien tulisi tehdä yhteistyötä. Jos kaikki vetävät omaan suuntaansa niin lajit eivät kehity samalla tavalla. Hänen mukaansa voimme aina oppia uutta toisiltamme eikä pyörää kannata keksiä uudestaan.

Juuson sydän sykki naisurheilulle ja erityisesti ringetelle, mutta hän oli myös uranuurtaja jääkiekossa, jossa hänellä riittää meriittejä sekä pelaajana, valmentajana että lajin kehittäjänä että tukijana.

Ensimmäinen puhelumme alkoi suurin piirtein näin.

”Olen Juuso ja haluan onnitella sinua liiton toiminnanjohtajan pestistä. Minulla olisi sinulle paljon asioita, jotka liittyvät ringeten kehittämistyöhön ja toivon että voisimme tavata mahdollisimman pian. Ringetellä on paljon mahdollisuuksia, mutta nyt pitää tehdä asioita uudella tavalla ja näkyvämmin. Ennen kaikkea tulee lisätä jääkiekon kanssa tehtävää yhteistyötä, jotta jääpelit vahvistuvat entisestään. Lisäksi olen huolissani lasten liikkumisesta ja harjoitusten sisällöistä. Näihinkin asioihin minulla on paljon hyviä ideoita.”

Tämä puhelu oli tärkeä, sillä seitsemän vuoden ajan yritin polkea eteenpäin ringeten ilosanomaa ja rakentaa yhteistyötä eri jäälajien kanssa.

Kun puhelimessa näkyi että Juuso soittaa, niin piti varautua vähintään kahden tunnin puheluun. Juusolla on paljon hyviä oppeja ja neuvoja meille kaikille, joita kannattaa kuunnella.

The Hockey Coaching ABC -teos keräsi yhteen Juuson elämäntyön. Tämän opuksen keskeisin asioi oli jäänkäyttö. Jo liikunnanopettajana Juuson visio oli että ei jonoja vaan kaikki liikkuvat. Kirja on täynnä erilaisia harjoitteita, miten voidaan hyödyntää jäätä ja nämä harjoitteet sopiva monipuolisesti eri palloilulajeihin. Juuso myös muistutti siitä että monipuolinen harjoittelu eri pelivälineiden kanssa kehittää taitoja. Lasten ja nuorten tulisi harrastaa monipuolisesti, eikä keskittyä vain yhteen lajiin. Tällä saralla meillä on vielä paljon opittavaa.

Keväällä 2017 kun lopetin työni toiminnanjohtajana, olen pyrkinyt viemään Juuson oppeja eteenpäin seuratoiminnassa. Lajien välinen yhteistyö, lasten ja nuorten liikunnan lisääminen ovat prioriteettejä. Liikkumattomuudesta on tulossa kansanterveydellinen ongelma ja tälle on saatava muutos.

Tänään Juusoa juhlitaan kotikaupungissa Turussa TPS:n pelin yhteydessä.

Kiitos Juuso saamastani opista sekä lämpimät onnittelut juhlapäivänäsi.

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta

I wish you all Merry Christmas and a Happy New Year.

Anna aikaa itsellesi ja lähimmäisillesi joulupyhien aikana. Ulkoile, syö hyvin ja nuku riittävästi.

Spend some time with your family and closest ones but remember to give some time to yourself also. Enjoy the christmas spirit, sleep and eat well.

Kiitos kaikille lähimmäisilleni tästä vuodesta!

Christmas Reindeer
Christmas Reindeer

Kaukasten Juhlatalon itsenäisyysjuhla 6.12.

Kaukasten Juhlatalolla pidettiin Hyvinkään kaupungin toinen virallinen itsenäisyysjuhla, jossa olin tuomassa Hyvinkään kaupungin tervehdystä. Juhla oli lämminhenkinen ja juhlijoita oli paljon liikkeellä, sillä juhlimmehan sekä 100-vuotiasta Suomea että Hyvinkäätä. Hyvinkään Työväen Mieskuoro Taru Paasion johdolla, esittivät mm. Sibeluksen Finlandia Hymnin, joka herkisti viimeisenkin paikalla olevan kuulijan. Uudenkylän koulun oppilaat esittivät näytelmän Suomen kansallispuusta koivusta ja näytelmäkerho kertoi vaimon haku reissusta paikalliselle isännälle. Lämmin kiitos Kaukasten asukasyhdistykselle ja puuhanaiselle Tiina Lesoselle.

061217_perhe

***

Puheeni juhlassa

Arvoisat kuulijat,

Mitä on olla suomalainen satavuotiaassa Suomessa? Mistä meidät tunnistaa, mistä olemme ylpeitä – ja mihin olemme menossa?

Itsenäisyyspäivän juhlaa on perinteisesti vietetty juhlavassa, hartaassa ja arvokkaassa tunnelmassa, toisin kuin esimerkiksi Amerikassa, jossa tunnelma on hyvinkin riehakas.

Ajat kuitenkin muuttuvat ja tavat sen mukana. Me olemme nyt kokoontuneet tänne perinteiseen itsenäisyyspäiväjuhlaan ja moni meistä sytyttää illalla sinivalkoiset kynttilät ja seuraa Linnan juhlia.

Minulla oli kunnia osallistua Linnan juhliin vuosi sitten, kun Suomi oli voittanut viidennen peräkkäisen ringetten maailmanmestaruutensa kotikisoissa Helsingissä. Kutsu tuli täytenä yllätyksenä, sillä yleensä kutsuttuja ovat päävalmentaja ja kapteeni. Äitini itki vuolaasti puhelimessa, kun kerroin saaneeni kutsun. n eteen.

Viime lauantaina Suomi sai kuudennen perättäisen maailmanmestaruutensa Kanadassa ja mukana oli kolme hyvinkääläistä pelaajaa: Pauliina Auvinen, Elina Tahvanainen ja Mira Sydänmaa. Antakaamme heille raikuvat aplodit upeasta menestyksestä!!!

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden teema on Yhdessä. U seat ikoniset paikat maailmalla kunnioittavat sata vuotta täyttävää Suomea itsenäisyyspäivän tienoilla. Rooman Colosseum ja Niagaran putoukset Kanadassa valaistaan sinivalkoiseksi, kuten myös Globen-areena Tukholmassa, Belémin torni Portugalissa ja Maputon historiallinen Fortaleza-museolinnake Mosambikissa.

Olkaamme ylpeitä siitä, että saamme olla itsenäisiä. Kaikissa maissa itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys. Kysyin meidän italialaiselta vaihto-oppilaaltamme, että milloin te juhlitte itsenäisyyttä. Hän vastasi, että kesäkuun toinen, mutta meillä

ei varsinaisesti ole mitään juhlia, koska Italian itsenäistymisen historia on ollut niin monivaiheinen.

Vuodesta 1927 lähtien Itsenäisyyden liitto on kehottanut kansalaisia sytyttämään sinivalkoiset kynttilät Suomen itsenäisyyden kunniaksi itsenäisyyspäivän iltana kello 18.

Kun Suomi oli vielä osa Ruotsin kuningaskuntaa, kynttilöitä poltettiin kuningasperheen kunniaksi ja Venäjän vallan aikana keisariperheen merkkipäivien kunniaksi. Jääkäriliikkeen aikana kaksi kynttilää ikkunalaudalla viestitti, että talo on turvallinen majapaikka jääkäreille. Tänään me sytytämme kynttilät 100-vuotiaalle Suomelle ja kunnioituksena niille, jotka ovat tehneet tämän mahdolliseksi. Lämmöllä muistamme sotiemme sankareita, sotaveteraaneja, lottia ja rintamalla kaatuneita. Myös edesmenneet sotaveteraani ukkini Taisto ja sotaveteraani pappani Emil suorittivat omat taistelunsa maamme itsenäisyytemme eteen.

Lopuksi haluan ottaa esille meidän yhteisen valoisan tulevaisuutemme. Hyvinkää kehittyy ja voi hyvin. Tämän vuoden aikana olemme olleet esillä niin urheilun, kulttuurin kuin kehittyvän yritystoiminnankin kautta. Täällä on kohtuullisen turvallista ja päätöksentekomme on läpinäkyvää ja tasa-arvoista. Yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet alueella tapahtuviin asioihin ovat suuret, koska meillä arvostetaan yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä. Yhteisöllisyydestä hyötyvät kaikki: ihmiset saavat mielekästä tekemistä ja oppivat tuntemaan toisiaan, turvallisuuden tunne kasvaa ja yhdessä tekemisen ilo lisääntyy. Niin kuin tälläkin kyläyhteisöllä tänään.

Hyvät kuulijat, olkaamme ylpeitä suomalaisuudestamme. Tänään juhlistan tasavaltamme 100-vuotista syntymäpäivää yhdessä teidän, vanhempieni ja perheeni kanssa. Kuuden jälkeen sytytämme kaksi kynttilää ikkunalaudalle, katsomme Linnan juhlia ja kommentoimme kilvan sohvalta juhla-asuja. Kiitos järjestävälle taholle sekä teille osallistujille.

Haluan toivottaa Teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!

 

Lämmin kiitos minua tukeneille

Viimeiset viikot ovat olleet vuosikokouksien aikaa sekä valmistautumista Suomi 100 Itsenäisyyspäivään. Olen kokenut hienoja hetkiä yhdessä ihanien Kokoomusnaisten kanssa sekä Oulun edustajakokouksessa sekä Uudenmaan Kokoomusnaisten syyskokouksessa. Lämmin kiitos teille kaikille siitä että olen päässyt edustamaan teitä ihanat naiset Kokoomuksen Naisten Liiton hallitukseen sekä jatkamaan Uudenmaan Kokoomusnaisten puheenjohtajana seuraavan kauden.

Marianne Sipilä, Salla Mäkelä, Sofia Vikman, Sari Vilen

Urheilutoiminnassa mukana ollessani luotin yhdessä tekemisen voimaan, avoimuuteen sekä hyvään hallintotapaan. Haluan että nämä asiat toteutuvat myös niin kuntapolitiikassa kuin valtakunnankin tasolla.

Salla ja Sari

Naisten Liiton ensi vuoden toimintasuunnitelmassa on paljon hyviä asioita, sillä siinä korostetaan alueellista yhteistyötä sekä valtakunnallista yhdessä tekemistä. Lisäksi jatkamme vaikutustyötä perheasioiden ja työelämän tasa-arvon saavuttamiseksi. Tuomme omalla toiminnallamme esille naisten vahvuuksia monipuolisesti eri aloilla. Tarvitsemme erilaisia kumppanuuksia erilaisten naisjärjestöjen ja yhdistysten kanssa sekä vahvaa yhteistyötä myös muiden puolueiden kanssa.

Toiveena onkin että voimme syventää yhteistyötä sekä Uudenmaan sisällä ja että Helsingin Piirin kanssa.

Ehdolla Kokoomuksen Naisten Liiton liittohallitukseen

Olen 43-vuotias teinitytön äiti ja urheiluhullun vaimo ja asun Hyvinkäällä. Olen lähtöisin Porista ja olen ylpeä juuristani – minussa sykkii yhä Patasydän ja luonteeseeni kuuluu porilainen päättäväisyys ja periksiantamattomuus.

Minulla on vahva yhdistys- ja seuratoiminnan kokemus liikunta, myynti ja markkinointi sektoreilta. Luotan yhdessä tekemiseen ja laajojen verkostojen voimaan.

Olen Uudenmaan Kokoomusnaisten ja Keski-Uudenmaan Kokoomusnaisten puheenjohtaja sekä jäsenenä Hyvinkään kulttuuri ja hyvinvointilautakunnassa. Muita luottamustoimiani ovat Etelä-Suomen Myynnin- ja Markkinoinnin Ammattilaisten puheenjohtajuus, Hyvinkää Ringeten varapuheenjohtajuus sekä toimin Kytäjä Golfin hallituksen jäsenenä vastaten junioritoiminnasta.

Viimeiset seitsemän vuotta työskentelin Suomen Kaukalopallo- ja Ringetteliiton toiminnanjohtajana ja tänä vuonna siirryin Almaan Mediuutisten tapahtumayksikköön toteuttamaan sosiaali- ja terveydenhuollon tapahtumia.

Haluan Kokoomusnaisista vahvasti johdetun järjestön, jossa hyvä hallintotapa, avoin viestintä ja säännöllinen yhdessä tekeminen nousevat vahvuuksiksi. Taustoistani johtuen kannustan kaikkia liikkumaan, sillä liikkumattomuudesta on tulossa yksi suurista kansanterveydellisistä ongelmista.

 

sallamakela.net

twitter @makelasalla

facebook @salla.makela

instagram @sallamakela

LinkedIN sallamäkelä

Elämää omassa kuplassa

Kotona kaikki istuvat eri huoneissa ja katsovat omaa elokuvaa tai surffaavat netissä. Koirat kuljeskelevat huoneesta toiseen hakien huomiota ja hellyyttä. Kun lapsi kasvaa teini-ikäiseksi, hän ei enää tarvitse aikuisten juttuseuraa, koska vanhemmat ovat liian seniilejä ymmärtämään nuorten juttuja. Kun olet asunut saman ihmisen kanssa yli 20 vuotta niin juttujen aiheet alkavat loppua. Automatkat ajetaan hiljaisuuden vallitessa, kun jokainen kuuntelee omaa musiikkia kuulokkeilla. Kuulostaako tutulta!

Tämäkö on nykyajan perhe-elämää. Eletään jokainen omassa pienessä kuplassa kotona ja eletään ystävien tai harrastusten kautta. Teinit elävät kavereiden kautta, koska he ovat “laumaeläimiä”. Lähtevät aamulla kouluun ja tulevat kotiin illalla harrastuksien tai kavereiden kanssa hengailujen jälkeen. Aikuisen työpäivä on keskimäärin 10 h matkoineen, mutta nuorella tämä voi olla yli 12 h. Syynä voi olla se että harrastukset voivat viedä aikaa tai nuori ei muuten vain viihdy kotona, koska perhe ei löydä yhteisiä asioita kaiken kiireen keskellä. Aikuiset elävät harrastusten, työn tai ystävien kautta. Perhe yhteisönä on selvästi menettänyt merkityksensä. Onko sillä sitten oikeasti väliä jos jokainen haluaa elää omassa kuplassa ja tehdä vain itselleen tärkeitä asioita. Tarvitseeko ihminen sittenkään muuta kuin työnsä, joka pitää ihmisen kiireisenä.

Entä kun työ ei pidäkään sinua enää kiireisenä 24/7 ja huomaat yhtäkkiä, että sinulle jää vapaa-aikaa. Kymmenen työnarkomaanivuoden jälkeen sinulla ei ole perhettä tai ystäviä vaan ainoastaan itsesi, jonka kanssa olet elänyt työkuplassa pelastaaksesi maailmaa. Kukaan ei ole korvaamaton!

Kun ihmisten elämäntilanteet muuttuvat niin yhtäkkiä läheisten merkitys lisääntyykin. Vaihdat työpaikkaa ja huomaat että sinun ei tarvitse enää tehdä päivittäin ylitöitä tai viikonloput ovat vapaana. Kotona seinät kaatuvat päälle kun työ ei enää ohjaakaan elämääsi. Lähdet kirimään kiinni menetettyä elämää viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Samalla huomaat että ystäväsi ovat kadonneet ja jäljelle ovat jääneet puolitutut FB-kaverisi. Mikä avuksi?

Toiset hakeutuvat mukaan yhdistystoimintaan, jossa löytää kaltaisiaan. Nämä voivat olla mm. urheiluseuroja, aatteellisia tai poliittisia yhdistyksiä. Yhdistystoiminnan kautta saat lisää voimaa, uuden ystäväpiirin tai verikoston jonka kanssa voit keskustella sinua kiinnostavista teemoista.

Kuten moni tietääkin olen ollut aina aktiivi yhdistystoimintaa pääsyy siihen on ollut auttaa niitä kehittymään. Toisille tämä on kutsumus, kun taas toisille täysi kummajainen. Yhdistystoiminta on vienyt paljon aikaa, mutta se on tuonut mukanaan laajan verkoston, tuttuja sekä edesauttanut päästä vaikuttamaan asioihin. Itse suosittelen lämpimästi toimimaan aktiivisesti erilaisissa yhdistyksissä.

Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset on tuonut minulle yhteisön, jossa pääsen osallistumaan mukaviin jäsentapahtumiin, verkostoitumaan, kouluttautumaan sekä vaikuttamaan myyjän ja markkinoijan arkeen.

Kokoomusnaiset ovat tuoneet minulle mahdollisuuden vaikuttaa naisten asemaan niin kotona kuin työelämässäkin. Samalla olen päässyt rakentamaan kuntalaisille parempia olosuhteita niin liikunnan, kulttuurin kuin sotenkin parissa.

Urheiluseurojen kanssa olen pystynyt vaikuttamaan lasten ja nuorten liikkumattomuuteen, joka on tulevaisuuden yksi isoista kansanterveydellisistä ongelmista.

Yhdistystoiminta ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että perhe on rakas. Jokaisen tulee antaa ja saada riittävästi rakkautta ja aikaa perheelle ennen kuin aika on ajanut ohi! Lapset, kumppani ja karvakamut tarvitsevat huomiota vaikka eivät sitä aina myönnäkään. Kannustan jokaista keskustelemaan läheistensä kanssa kerran päivässä, sillä se ei ole keneltäkään pois. Jos ajan löytäminen on vaikeaa, niin merkitse se kalenteriisi!!!

#välitämme❤️

Tarvitaan asiantuntijuutta ja uskallusta

Uudenmaan liiton ylin päätösvalta on maakuntavaltuustolla ja vuonna 2017 aloittaneessa valtuustossa on 80 edustajapaikkaa. Valtuuston jäsenet ovat Uudenmaan kunnanvaltuustojen edustajia, mutta jäsenenä ei voi olla varavaltuutettu. Miksi näin? Tähän kysymyksen en ole saanut mitään muuta järkevää vastausta, kuin että näin on tehty aina ennenkin. Tähän asiaan tarvitaan muutosta, koska varavaltuutetuilla on varmasti samanlaista osaamista tai kehittämistahtoa kuin valtuutetuillakin.

Erityisesti nyt kun sote-kenttä on muutoksessa niin paikat tulisi jakaa osaamisen, innokkuuden ja asiantuntijuuden mukaan. Tästä syystä jokaisen puolueen tulisi tehdä hartiavoimin töitä sen eteen, että löydetään todellisia asiantuntijoita maakuntiin. Ehdokkaiden tulisi olla henkilöitä, jotka työskentelevät sote puolen asiantuntijatehtävissä. Ehdokkaiksi ei siis haluta kansanedustajia tai nykyisiä kunnanvaltuutettuja, jotka ovat muutenkin jo ylikuormitettuja.

Ehdokkaiksi haluavien tulisi enemmän kuunnella, keskustella, observoida ja lukea sote-aineistoja, jotta he pääsisivät sisällä myös sote-alan kliinisten työntekijöiden arkeen. Pelkkä hallinnollinen osaaminen ei riitä kehittämään maakunta-asioita. Maakunnissa tulisi olla sekä kliinisen työn, tietojärjestelmien että hallinnollisen työn osaajia, jotta saataisiin mahdollisimman laaja näkökulma eri haasteisiin – ja niitähän riittää. Kunhan nyt ensimmäiseksi sosiaali- ja terveystoimi näkisivät toistensa kirjaukset sekä perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito.

Tänään 14.10. Aamupostissa oli Miia Nahkurilta tärkeä nosto sote:sta, joka käytännössä on kuihtunut TE kokonaisuuteen.  SO puolella moni asia on paljon pidemmällä kuin TE puolella, kuten esim. tiedon hallinta ja potilaan kokonaisvaltainen hoito. Tästä saimme kuulla mm. kevään ATK-päivillä johtaja Pirjo Marjamäen puheenvuorossa.

Miten sitten tästä eteenpäin kohti maakuntavaaleja? Jokaisen sote-alan asiantuntijan olisi hyvä pohtia kenet haluaisi näistä asioista päättävän? Jokainen kuntalainenkin voi tehdä rekrytointia tällä saralla, sillä jokainen puolue tarvitsee hyviä ehdokkaita.

Etätyön ja droppauksen arkea

Monessa organisaatiossa on lisääntynyt droppaus ja tutkimustulokset ovat osoittaneet, että tästä on enemmän haittoja kuin hyötyjä. Erityisesti sellaisissa organisaatioissa, joissa tehdään tiimeissä työtä niin droppaus ei ole tuottavaa. Pikaviestien ja meilien lisääntyminen haittaavat työntekoa, koska vastausaika pitenee, kun tätä vertaisi siihen, että tiimi istuisi samassa pöytäkokonaisuudessa.

Toki jokaisella tiimillä on erilaisia rooleja ja joskus tarvitaan myös kirjoitusrauhaa. Tällöin voi laittaa hyvällä omalla tunnolla luurit korviin ja nauttia musiikin sulosoinnuista. Tällaisissa tilanteissa olisi ehkä kuitenkin parempi toteuttaa etäpäivä ja kirjoittaa siellä kaikessa rauhassa ja sopia tiimin kanssa ajankohta, että käydään läpi juoksevat asiat.

Kaikki työnantajat eivät valitettavasti ymmärrä etäpäivän hyötyjä, jolloin työntekijä on tuottavimmillaan. Ne työnantajat jotka tiukentavat otteita tehtävien etätyöpäivien määrään, eivät selvästikään luota työntekijäänsä. Jos luottamusta ei synny, niin hyvästä työilmapiiristä tai tuottavuudesta ei kannata tällöin haaveilla.

Tänä päivänä monella työntekijällä on suhteellisen kapea vastuualue, niin tekemättä jättäminen näkyy työnteossa välittömästi. Lapsiperheissä tilanteet muuttuvat, kun harrastuksen alkavat usein jo klo 14.00, niin tällöin tarvitaan joustoa myös työajoissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työpäivä päättyisi tähän, kun lapsi on saatu harrastukseen.

Jos esimies osaa käyttää pilvipalvelua, niin hän näkee myös sieltä mitä dokumentteja työntekijä on käsitellyt päivän aikana ja pääsee näin kiinni alaistensa päivittäisiin rutiineihin.

Lopuksi haluan otata esille vielä flunssakauden ja bakteerien leviäminen. Jokin aika sitten lehdessä käsiteltiin ostoskärryjen puhtautta ja niiden aiheuttamaa epähygieniaa. Itse haluan nostaa myös droppaukseen liittyvät yhteiset hiiret ja näppäimistöt. Mielestäni on edesvastuutonta, että työnantaja suosittelee droppaamaan työpisteeltä toiselle flunssakauden aikana. Kuvitelkaa se bakteerien määrä, joka näppikselle jää päivän aikana. Valitettavan usein näkee myös näitä sokerihiiriä ja näppäimistöjä, kun toiset eivät muist,a että välineet ovat yhteisessä käytössä.

On droppaamisesta toki hyötyjä, mutta niiden edut ovat huomattavasti vähäisemmät kuin haitat. Opit tuntemaan paremmin työyhteisösi ja kuulet varmasti uusimmat juorut, kun droppaa työpisteeltä toiselle. Onko vuorovaikutussuhteiden kehittäminen kuitenkaan niin tärkeä, että se haittaa omaa hyvinvointia tai terveyttä?

Yhdistysaktiivi